Fiktiivinen keskustelu levykaupassa

-Päivää.

-Päivää. Haluaisin ostaa Roger Watersin tupla-lp:n Amused to death.

-Kiitos, kyllä se meiltä löytyy. Pieni hetki.

-Kiitos.

-Kas tässä, ole hyvä.

-Loistavaa! Tykästyin Is this the life we really wantiin ja päätin hommata myös tämän. Tätä kun on kehuttu.

-Hyvä levy se on. Saako olla muuta?

-Ei tällä kertaa, kiitos.

-Jaahas, hetkinen. Se tekee sitten 63,95 euroa.

-Ööö… Anteeksi?

-Niin, 63,95 on hinta. Pankki vai luotto?

-63,95? Euroa? Äänilevystä? Mitä infernaalista vittua? Melkein 400 markkaa äänilevystä?

-Niin, tämä on tupla-lp.

-Se on silti 200 markkaa per levy. Eihän tässä ole mitään järkeä! Ei ole edes mistään keräilyharvinaisuudesta kyse. Ihan vaan uusintajulkaisusta.

-Tässä on 200 gramman vinyylit ja avattavat kannet.

-Olkoon vaikka kymmenen kilon! Kuuden lp:n boksi pitää 400 markalla jo saada.

-Tällä hinnalla tätä kuitenkin myydään.

-Ja joku on ihan ostanut?

-Tietenkin on. Monikin. Eivät kaikki ole köyhiä.

-Kyllä jumalauta pian ovat, jos muutaman levyn ostavat tuolla hinnalla.

-Se on ihan normaalia, että hyödyke maksaa. Artistin pitää saada vähäsen, levy-yhtiön pitää saada paljon. Välissä on monta toimijaa, ennenkuin levy on kaupassa. Tuotantokustannukset ovat kovat. Kauppiaankin olisi jotain saatava.

-Mutta yli kuusikymmentä euroa? Minkä takia muut uudet tupla-lp:t ovat kolmekymppiä? Amused to death ei edes ole uutuus.

-Sitä painettiin vinyylinä niin vähän silloin julkaisuaikaan. Siitä tuli keräilyharvinaisuus.

-Mutta tämä on uusintapainos! Ilmestynyt kaksi vuotta sitten. Ei originaali versio.

-Se nyt vaan on näin. Jos sinun on kysyttävä levykaupassa hintaa, niin sinulla ei ole varaa ostaa. Niin se käy.

-Voi Luoja. Helevetin vinyylibuumi ja hipsterit. Ovat pilanneet tämän maailman. Tämä alkaa olla kuin teininä 80-luvulla. Silloin oli pakko säästää kuukausitolkulla rahaa, jos halusi ostaa yhden äänilevyn.

-Onko minun nyt ymmärrettävä, että emme suorita tätä kauppa-aktia loppuun?

-Olet ymmärtänyt aivan oikein.

-Kiitos ja tervetuloa uudelleen. Tuossa on naapurissa kirpputori. Siellä on vinyyliä. Francis Goyaa ja Richard Claydermania.

-Niin. Kävin siellä jo. 20 € luki naarmuisen, kannettoman Summernight dreamsin hintalapussa.

Advertisements

Tietoja Mika

Keski-ikäinen teini-ikäinen, jota kiinnostaa jaaritella levyistä, kirjoista ja välillä muustakin tarpeellisesta.
Kategoria(t): Huuhaa. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

3 vastausta artikkeliin: Fiktiivinen keskustelu levykaupassa

  1. Ei saamari! Juuri näin se menee, ja kohta on vinyyli taas formaattina pulassa. Fck!

  2. Pekka K. sanoo:

    Kovin on hinnakkaita lp-levyt, mutta kannattaa tsekkailla hintoja ulkomailtakin.
    Joskus hinnat on ihan samoja mutta eroja on ja todella paljonkin, joten kovasti voi käydä niin että malttaa odotella muutaman päivän toimitusta ja tilailee mieluummin muualta.
    Esim. tuo Watersin Amused To Death maksaa Amazonin Italian kaupassa 33,25€ +postikulut joten jää vielä reilusti edullisemmaksi kuin tuo aiemmin tekstissä mainittu hinta 63,95€ (lienee Äx:n hinta ainakin sivujen mukaan). En yhtään ihmettele että monet tilailevat muualta levyt, onhan se kätevämpi selata ja hakea kivijalkakaupasta mutta tuo hintaero on melkoinen siltikin eikä tunnu ihan oikeutettulta. Kyllä se on tuo alv, verotus, vuokrat sekä muut on kovasti rasitteena ja ne jos mitkä nostaa hintaa paljon mikäli esim. suomalaisesta levykaupasta tuota ostaa ja monet hintavammatkin boxit saa halvemmalla ulkomailta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s