Trendikkään kevätmiehen muotikuosi

Musiikkiblogimuotivaatteetn kirjoittajalle ei kukaan maksa mitään. Sääliviä katseita saan palkakseni. Muotibloggareille tulee rahaa kuin suokuokalla. Koska kirjastoalalla palkat ovat mitä ovat ja äänilevyt maksavat paljon, päätin muuttaa blogini aihetta. Tilinumeroani voi kysyä sähköpostitse.

Aluksi katsaus arki- eli työvaatteisiini.

Ruskea on muotia, joten päälläni on lähes uniikki Imatran museoiden T-paita. Tällaisia jaettiin kymmenkunta vuotta sitten ansioituneille museotyöntekijöille. Tai kaikille, mutta kuitenkin. Paita on muodikkaasti kulahtanut ja muodottoman avonaiseksi venynyt kaulus korostaa rintakarvojani. Kaikkia neljää.

Muut päivittäisessä käytössä olevat T-paitani ovat Imatran kaupungin ja/tai kaupunginkirjaston henkilökunnalleen viimeisen kymmenen vuoden aikana lahjoittamia. Lisäksi viikoittaisessa käytössäni on kadehdittavan vintage (rei’ät kainaloissa) Riverdog Samson -kuvioitu klassinen malli. Alunperin musta. Erityisen tärkeinä päivinä pukeudun poikani minulle ostamaan Lemmy Kilmister -paitaan, joka on asiaankuuluvasti revennyt kainaloista sekin.

T-paidan päällä käytän näin kevätolosuhteissa ruskeaa – edelleen muotiväri – nahkatakkiani. Ruskeaa nahkatakkia olen pitänyt vuodesta 1991 asti. Viimein väri tuli muotiin. Odotin tätä kuin Aku Ankka merimieskuosin paluuta. En ole pitänyt yhtä ja samaa takkia koko ajan, tämä on jo kolmas. Tallella ne vanhatkin ovat ja kun saan itseni kesäkuntoon – miinus 15 kg – otan ne jälleen käyttöön.

Arkihousuina käytän kaksi vuotta sitten ostamiani (Naiseni pakotti) seksikkääksi revittyjä sinisiä farkkuja. Ne olivat tiukat jo ostohetkellä, nyt entistä tiukemmat. Ääneni on noussut kahdessa vuodessa oktaavin. Myös reikiä ja kulumaa on housuihin tullut lisää. Olen huomannut housujeni kääntävän naisten katseet. Poispäin.

Toiset farkkuni ovat mustat. Ne ovat tosin jo lähinnä harmaat, mutta se on seuraava muotiväri. Nämä housut hankin muotitavaratalo Prismasta, koska kaadoin työmatkalla Dr. Pepperit toisten farkkujeni haaruksiin. Ostin uudet, sillä kukaan ei olisi uskonut, että en kussut housuihini. Hätäpäissäni ostin neljä numeroa liian isot, mutta aikansa naureskeltuaan taitava työtoverini kavensi ne viinipullopalkalla.

Farkkujeni alla on ornamenttikuvioiset pitkät kalsarit. There’s nothing between me and my Black Horse.

Sukassa näkyy olevan reikä, joten ei niistä sen enempää. Jalkineina näin loska-aikaan käytän hieman liian pieniä maihinnousukenkiä. Pienuus ei haittaa, koska sain kengät viisi vuotta sitten ilmaiseksi. Rakot voi aina puhkaista.

Ulko-olosuhteissa päätäni koristaa 20 vuotta vanha lätsä. Sen alkuperäisestä väristä en uskalla enää sanoa mitään. Lähipiirini mulkoiluista päätellen hattuasia siirtyy lähiaikoina ympäristöviranomaisten käsiteltäväksi.

Näin aikaansa seuraava kirjastosetä pukeutuu arkena. Muotiblogini seuraavassa osassa paneudun vapaa-ajan vaatetukseen. Siihen mennessä olen saanut niin paljon rahaa monikansallisilta vaateyrityksiltä, että pystyn kelvolliset äänilevynkuuntelukuteet hankkimaan.

Mainokset

Tietoja Mika

Keski-ikäinen teini-ikäinen, jota kiinnostaa jaaritella levyistä, kirjoista ja välillä muustakin tarpeellisesta.
Kategoria(t): Huuhaa. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s