Maija Kauhanen – Raivopyörä

maija_kauhanen_raivopyöräKansanmusiikki on karuja muistoja. Piupali paupali. Ala-aste. Kurikkalainen poikapari ja vaiennut viulu. Tylsyyden maksimointi. Lapsuuden traumat. Jollekin se on jopa vanhuuden traumoja: ”Punikkipiireissä en ala pyäriin ees leikilläni”, huusi Toivo Rönkä, kun olisi Mämmilän vanhainkodissa pitänyt laulaa On neidolla punapaula.  

Oikeasti kansanmusiikki on kaikkea muuta, kuin tylsää. Silti niinkin hieno asia saatiin peruskoulussa muutettua pakkopullaksi. Pelkästään kunnon pelimannimusiikkia kuunteluttamalla olisi voinut saada pikkupojan innostumaan aiheesta. Miksei musiikintunneilla soitettu Kyläpelimannien Ramppanpuljua ja pluttanaa -lp:tä? Jo Mauri Kunnaksen taiteilemat kannet olisivat herättäneet mielenkiinnon. No, ei tainnut Kangaskylän ala-asteella olla levysoitinta.

Kansanmusiikki elää ja muuttuu. Siksi se kansanmusiikkia onkin. Värttinä. Pekko Käppi eri projekteineen. Piirpauke tietenkin. Ne meille keskivertokuulijoille tutuimmat ovat. Okra Playground. Kun luin levyarvostelun Maija Kauhasen soololevystä Raivopyörä, ostin sen heti.

Olen aina myyty voimakasäänisten naisten edessä. Kauhasen vahva ja kirkas ääni on kuin joikua. Sietämättömän kaunista laulua, vaikka Kauhanen ei pelkää käyttää äänensä rujojakaan puolia. Kuten nimibiisissä. Kauhanen on kuin Maggie Reilly potenssiin viisi. Reillyyn ajatukset kulkeutuvat musiikin paikoittaisen mikeoldfieldimäisyyden takia. Ehkä? Raivopyörässä yhdistyy muinaissuomalaisuus, Lappi ja kelttiläisyys. Kalevalainen menneisyys ja modernit tanssirytmit.

Rockmusiikissa rajallinen soittotaito on monesti luovuuden ja omaperäisyyden lähde. Osaamisen äärirajoilla liikkuminen luo särmää. Raivopyörä todistaa sen, että luovuus ja omaperäisyys eivät katoa ylivertaisen soittotaidon myötä. Kun tekniikka on hallussa, voi soittaa mitä haluaa. Ja rikkoa oppimaansa vastaan. Esimerkkinä Alttarille-biisin loppu kanteleenrääkkäyksineen. Se on kuin Roadrunnerin tai Speed kingin intro.

Levyn kansiteksteistä ei ilmene kuka soittaa mitäkin. Tuskin Kauhanen itse on kaikkea soittanut? Soitti kuka soitti, homma toimii. Musiikki elää, hengittää ja groovaa. Toivon, että kansanmusiikkistatus ja opistomuusikkous eivät karkota potentiaalisia kuulijoita. Näitä potentiaalisia kuulijoita ovat kaikki.

Väite, että nykyisin ei tehdä yhtä hyvää musiikkia kuin ennen on väärä. Uuden musiikin löytäminen on vain niin helppoa, että harva viitsii etsiä. En minäkään aina jaksa. Helppo saatavuus vähentää mielenkiintoa. Hienointa on ostaa tuntematonta musiikkia laadukkaan levyarvostelun perusteella. Etukäteen kuuntelematta. Niin tein Raivopyöränkin kanssa ja taas se kannatti.

Advertisements

Tietoja Mika

Keski-ikäinen teini-ikäinen, jota kiinnostaa jaaritella levyistä, kirjoista ja välillä muustakin tarpeellisesta.
Kategoria(t): Kuuntelemista. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Yksi vastaus artikkeliin: Maija Kauhanen – Raivopyörä

  1. Mika sanoo:

    Mietin ketkä kaikki levyllä soittavat. Sain tämän tiedon. Maija Kauhanen. Hän soittaa itse kaiken. Melkoinen suoritus. Bassokin on kantele…

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s