Anonyymit addiktit, 49. istunto

-Hei Mika.

-Hei.

-Olen huolestunut. Sinun pitää kerta kaikkiaan lopettaa tuo homma.

-Ai levyhomma?

-Niin. Olet koko ajan vihainen. Milloin mistäkin.

-En ole. Korkeintaan hieman ärtynyt.

-Pidin tämän viikon kirjaa vihastumisistasi. Olet hehkunut raivoa ainakin seuraavista asioista: Levyjen kutsumisesta levykäisiksi ja vinyköiksi. Siitä, että levyn ostanut henkilö kertoo tukevansa levykauppaa. Siitä, että monia kiinnostaa musiikkia enemmän äänilevyn rahallinen arvo.

-PERKELE! Pistän boikottiin ne, jotka pahoinpitelevät suomea älyttömillä eufemismeilla. Kansa nauraa ja käyttää samoja sanoja jokapäiväisessä käytössä. Ehe ehe, töks töks, apuva. Joku roti. Ja jos minä ostan levykaupasta levyn, niin en tue levykauppiasta. Ostan tavaraa. Saan rahalleni vastinetta. Mitä tukemista se on? Jos haluan tukea levykauppiasta, niin siirrän sen tilille rahaa muuten vaan. Tuetko sinä ruokakauppaa, kun käyt ostamassa sieltä leipää? ”Tuin tässä S-ryhmää seittemälläkympillä, ostin sieltä leipykäisiä ja perunoisia.”

-Rauhoitu, hyvä mies.

-Ja nämä sijoittajat. ”Mikä mahtaa olla tämän levykäisen arvo? Paljonko minun pitäisi saada tukea, että luopuisin tästä?” Kirpparit täyttyvät paskakuntoisista, tappiinsa hinnoitelluista keräilyharvinaisuuksista. Claydermania kympillä ja Goyaa kolmella. Kuuntelukelvoton kotimainen viiskymppiä, koska se on Love. Olkoon vaikka miten umpisurkea musiikillisesti, tai että sitä ei huonon kunnon vuoksi pysty kuuntelemaan. Mutta se on harvinainen!

-Nyt rauhallisesti. Verenpainelääkityksesi on jo aika kova.

-Kieltää pitäisi kaikki. Sakot levyjen kuuntelemisesta, suoratoisto on keksitty. Levykaupat pitäisi lopettaa. Lainmuutoksella Spotify pakolliseksi. Kansa ei ole kypsä hankkimaan minkäänlaisessa fyysisessä olomuodossa olevaa musiikkia. Äänilevyjen hintaoppaat pitäisi kantaa nuotioon. Discogs hakkeroida.

-Tuo on sitä samaa kuin se, että Internet pilasi käytettyjen autojen kaupan, koska asiakkaat saavat oikeaa tietoa hinnoista. Pystyvät vertailemaan. Sinua harmittaa, kun et enää saa Beatlesia vitosella?

-Haista nyt jo. Kaikki vedetään Suomessa överiksi. Nyt levyhomma. Mitään ei tässä maassa osata tehdä kohtuudella.

-Kyse on erilaisista arvomaailmoista ja erilaisesta suhtautumisesta kielen vivahteisiin. Ei se sinulta pois ole, jos muut hellittelevät aarteitaan lempinimillä. Tai pyytävät ja maksavat levyistä sen, mikä niiden nykyinen arvo on.

-MUTTA NE MUUT OVAT VÄÄRÄSSÄ!

-Suhdanteet vaihtelevat. Ei tästä pitkä aika ole, kun levymessuilla myytiin harvinaisia c-levyjä 200 markalla.

-Niin joo. Nyt c-levyjä saa kirppiksiltä ja divareista parilla eurolla. Silti jostain kälyisestä muutaman cd:n boksista pyydetään 140 euroa!

-Nyt ymmärrän vihaisuutesi. Sinua rassaa se tuleva Sgt. Pepper’s Lonely Hearts Club Band -deluxe-boksi.

-Super deluxe -boksi, jos tarkkoja ollaan. 140 euroa!

-Ei se tee kuin vähän päälle parikymppiä per levy. Normihinta uudelle cd:lle tai dvd:lle.

-50 vuotta vanhasta levystä!

-Aiot siis ostaa sen?

-140 euroa! Ja kolmekymppiä lisää, jos hankkii myös tupla-lp:n.

-Sinulla on viisi Sgt. Pepperiä. Nekö eivät riitä?

-Mutta super deluxe ja tupla-lp!

-Ostat siis?

-Pakkohan se on.

Mainokset

Tietoja Mika

Keski-ikäinen teini-ikäinen, jota kiinnostaa jaaritella levyistä, kirjoista ja välillä muustakin tarpeellisesta.
Kategoria(t): Huuhaa. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s