Progorava – Laitakaupungin kasvot

progorava_laitakaupungin_kasvotMantelikalasta, 70-luvun Vihanneksista ja ties mistä tuttu partakarpaasi  Michka lähetti minulle Progoravan cd:n Laitakaupungin kasvot. Michka on sen verran hurjan näköinen äijä, että päätin suosiolla vääntää levystä blogimerkinnän. Michka ei levyllä soita, mutta kaiken levyltä löytyvän säveltänyt, sanoittanut, sovittanut, äänittänyt, miksannut sekä rumpuja lukuun ottamatta soittanut Markus Rantala on Michkan bändikaveri Mantelikalasta. Rantala on ilmeisen monipuolinen ja lahjakas multi-instrumentalisti ja Progorava on siis hänen sooloprojektinsa.

Progoravasta tulee mieleen kehittyvästä musiikista diggaava tuuheahäntäinen jyrsijä. Liekö nimellä joku mystisempi etymologia? Levyn lähettäjän takia oletin Laitakaupungin kasvojen sisältävän ramopoppia tai muuta punkahtavaa musaa. Se on kuitenkin funkia jytää yhdistettynä 90-lukulaiseen kotimaiseen Don Huonot kohtaa Radiopuhelimet -tyyliseen indieräminään.

Biisien raskaimmat ja kulkevimmat riffittelyt ovat kuin ajalta, jolloin Deep Purple ja Led Zeppelinkin flirttailivat funkin kanssa. Hyvin ne sen silloin tekivät, vaikka mieluiten pidän rokin rokkina ja funkin funkina. Lievä epäluuloni tällaista yhdistelyä kohtaan johtuu jossain vaiheessa suosiossa olleesta pomppumetallista. Jota Progorava ei tosiaan ole. Voin kuvitella, että Rantala hehkuu pyhää vihaa, koska edes ajattelen moista. Mutta koska tämä on jonkinlaista vaihtoehtorokkia, niin otettakoon nämä kirjoitukseni vaikka vaihtoehtoisina faktoina…

Purplemaisuuksista ja ysärifiiliksistä huolimatta Progorava ei ole retrobändi. Musiikki on tätä päivää, vaikka mukana on juuria kunnioittava ja hymyilyttävä Sly & The Family Stone -vihjaus. Myös levyn aloitus hymyilytti, koska sanaparin ”hei mies” ansiosta luulin ensimmäisen biisin olevan versio Eppujen Viimeisestä funkista… Koko levy on tasavahvaa materiaalia, mutta viimeiset biisit Olemme kuin yksi ja Toinen maailma nousevat selkeimmiksi iskusävelmiksi. Jos aika olisi toinen, nämä soisivat radiossa.

Laitakaupungin kasvot ei kuulosta siltä, että yksi mies on soittanut lähes kaiken. Mikäs se on tehdessä, kun osaa. Ilman kansitekstejä olisin ollut varma, että kyseessä on oikea bändi.

Advertisements

Tietoja Mika

Keski-ikäinen teini-ikäinen, jota kiinnostaa jaaritella levyistä, kirjoista ja välillä muustakin tarpeellisesta.
Kategoria(t): Kuuntelemista. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s