Ohjeita äänilevyn hankkimista varten

opetuslevytVinyylibuumi ei osoita laantumisen merkkejä. Ei, vaikka kaikki tajuavat, miten epäkäytännöllisestä, haavoittuvasta ja aikaa vievästä musiikinkuuntelutavasta on kyse.

Vinyyliharrastukseen hurahtaneet nuoret eivät välttämättä heti ymmärrä, kuinka vakavasta asiasta on kyse. Edes kaikki vuosikymmeniä äänilevyjen kanssa vehdanneet vanhukset eivät tajua harrastuksen perusperiaatteita, eivätkä suhtaudu siihen riittävällä vakavuudella ja asiaankuuluvalla hartaudella.

Aiemmissa blogimerkinnöissäni kerroin harrastuksen aiheuttamista loputtomista pettymyksistä (30.7.2015), sekä äänilevyjen kuntoluokituksesta (11.6.2015). Nyt aiheena on toimenpiteet sen jälkeen, kun olet tehnyt ostopäätöksen ja hankkinut äänilevyn itsellesi.

Kun löydät mieleisesi äänilevyn, ei riitä, että ostat sen. Sinun on ostettava niitä vähintään kaksi. Toinen säilytetään alkuperäisessä kutistemuovissa. Muovia ei saa missään tapauksessa poistaa, ei edes avata. Näin käsiteltynä levyn arvo säilyy ja voit 40 vuoden kuluttua myydä sen jopa kymmenien prosenttien voitolla. Olettaen, että levy ei ole kutistemuovin ansiosta vääntynyt pilalle. Todennäköisesti on. Sinänsä se ei haittaa, koska ainoa, jolle voit levyn 40 vuoden kuluttua kalliilla myydä, on kaltaisesi keräilijä, joka ei ikinä muoveja poista. Jotkut keräilijät ovat kuitenkin niin nirsoja, että kiero levy ei kelpaa. Vaikka sitä ei ole tarkoitus ostaa kuunteluun.

Toinen ostamasi levy on kuuntelukappale. Ei tietenkään arkikuunteluun. Siitä nautitaan vain juhlapyhinä. Mutta ei vappuna, eikä juhannuksena. Levyn kansia peittävään suojamuoviin tehdään varovasti partakoneen terällä viilto ja sisäpussi ujutetaan ulos kotelosta. Levy poistetaan pulverittomia kirurginkäsineitä käyttäen sisäpussista. Jotkut käyttävät levyä sisäpussista poistaessaan nukkaamattomia valkoisia puuvillahansikkaita, mutta niistä mahdollisesti irtoava mikropöly saattaa vahingoittaa äänilevyn uraa.

Sisäpussista poistettu levy siirretään välittömästi ultraäänipesuriin. Levyn uriin on jäänyt tehtaan jäljiltä jos jonkinlaista saastaa, joka ilman poistamista häiritsee maksimaalista kuuntelukokemusta ja pilaa soittimesi neulan. Pesun jälkeen levy siirretään uuteen, mikroaaltouunissa desinfioituun pehmustettuun sisäpussiin. Edelleen kutistemuoveissa olevat kannet peitetään mahdollisimman tukevalla suojamuovilla. Alkuperäistä sisäpussia ja uudessa pehmustetussa pussissa olevaa levyä ei saa sijoittaa levyn kansien sisälle, vaan kansien ja suojamuovin väliin. Sen jälkeen koko paketti siirretään pystyasennossa levyhyllyyn.

Jos levystä on ilmestynyt rajattuja erikoispainoksia, tai jos se on julkaistu myös värivinyylinä, on sinun hommattava kaikki versiot. Erikoispainokset saattavat tehdä ison loven budjettiisi, mutta pienten painosmäärien takia niiden arvo nousee kohisten jo muutamassa päivässä. Erivärisissä vinyyleissä on kaikissa oma soundinsa, joten kaikki väriversiot on hankittava. Erikoispainoksia ja värivinyyleitä ei saa kuunnella, eikä poistaa muoveista. Muuten arvo laskee.

Vinyylibuumista huolimatta kannattaa haluamastasi levystä hankkia myös cd-versio. Viimeistään kolmen vuoden kuluttua cd on jälleen muotia ja hipsterit esittelevät niitä viikset väpättäen sosiaalisissa medioissa. Suuretkin voitot ovat siinä vaiheessa mahdollisia, kun nyt c-levyjään roskikseen heittävät ryhtyvät keräämään hävittämäänsä kokoelmaa uudestaan. Erityisesti kannattaa keskittyä 1980-luvun ns. ensimmäisen polven c-levyihin, joissa on nyanssirikas ja riemastuttavan tunkkainen, analogiselta kuulostava soundi.

Jos sinun on aivan pakko kuunnella kuuntelukappaleeksi ostamasi versio, niin merkitse aina kuuntelupäivämäärä tekemääsi excel-taulukkoon. Taulukossa mainitset myös millä soittimella ja miten paljon soitetulla neulalla levyn kuuntelit. Tällä taulukolla pystyt levyä myöhemmin realisoidessasi todistamaan, miten monta kertaa levy on kuunneltu ja onko siitä oikeus käyttää kuntoluokitusta EX. Ehdottomasti järkevämpää on kuitenkin säilöä myös kuuntelukappale korkkaamattomana hyllyyn ja kuunnella sisältö suoratoistopalvelusta. Parempi kuuntelematon NEAR MINT hyllyssä, kuin kertakuuntelulla ikuisesti arvonsa menettänyt VG soittimessa.

Näin. Ei tämä sinänsä hankala harrastus ole, mutta kaikki rahat se vie.

Advertisements

Tietoja Mika

Keski-ikäinen teini-ikäinen, jota kiinnostaa jaaritella levyistä, kirjoista ja välillä muustakin tarpeellisesta.
Kategoria(t): Huuhaa. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s