Anonyymit addiktit, 45. istunto

jack_white_lazaretto-Hei Mika.

-Hei.

-Olet ärtyneen näköinen. Mistä kenkä puristaa?

-Ihan vaan äänilevyjuttuja tässä. Ei sen kummempaa.

-Olet taas ostanut niitä liikaa, eikä riitä rahat ruokaan?

-Ei ei ei. Vietän levytöntä tammikuuta. Mitään en ole ostanut.

-Et mitään?

-No Anssi Kelan ja Beatlesin livet tulivat alkuviikosta ja Mara Ballsin debyytti-lp. Mutta niitä ei lasketa, koska tilasin ne jo viime vuonna.

-Anssi Kelako se sitten nyppii?

-Ei tosiaan! Anssin Parasta aikaa -tuplalive on mainio paketti. 80-luvun puolivälissä tuplalive oli minulle äänitetyn musiikin korkein muoto. Mutta jossain vaiheessa ne päämäärättömät jammailut rupesivat kyllästyttämään. Anssi palautti tällä levyllä uskoni tuplaliveen. Tämä on kuin yhdistelmä Dylanin, Springsteenin ja Deep Purplen parhaita liveominaisuuksia. Biisit eivät ole pelkkiä studioversioiden toistoja, mutta ei niitä ole pilattu turhanpäiväisellä jammailullakaan. Hieno bändi, Anssi laulaa hienosti, mahtava tunnelma.

-Anssi, Beatles ja Mara. Mitä muuta olet ostellut?

-En oikeastaan muuta. Ihan vaan muutama kilo singlejä on vielä tulossa. Mutta niitä ei lasketa, koska ne ovat vasta tulossa. Niin ja pari-kolme lp:tä on tosiaan vielä kuljetuksessa. Meinasi unohtua, heh heh. Mutta nekin vasta tulossa, eli mitään en ole ostanut.

-No mikä sitten nyppii, jos ei ostaminen? Äänilevyjen pitää olla iloinen asia, ei niistä saa ärtyä.

-Tätä Jack Whiten Lazaretto-lp:tä pitkästä aikaa vaan kuuntelin.

-Jahas. Jos se on huono ja sen kuuntelusta tulee paha mieli, niin älä kuuntele.

-Eeeeei se huono ole. Sitä on vain niin vaikea kuunnella.

-Vaikea kuunnella? Miten levyä voi olla vaikea kuunnella?

-No kun tämä on tämmöinen multimegahybridi-lp.

-Ööö… Anteeksi mikä?

-No joku semmoinen superkultaturbo-lp. Se soi lopusta alkuun tai sitten toiselta puolta ei soi tai sitten se jostain kohtaa soi tai jos neula osuu toiseen kohtaan, niin soi joku toinen biisi ja sitten sen etiketissä on vissiin 78 rpm soitettava osuus, mutta enhän minä sitä saa soitettua, koska Philipsini lopettaa pyörimisen, kun menee äänivarsi sinne asti ja Sonyssä ei riitä kierrokset, että voisin kaikki hienoudet sillä kuunnella.

-Jo on melkoista erikoisuudentavoittelua.

-Kyllä ei tällaista Kekkosen aikaan ollut. Oli selkeästi 33 1/3 rpm pyöriviä mustia lp-levyjä ja neljävitosia singlejä. Ne pantiin soimaan ja silmät ummessa, kädet hartaasti ristissä, kuunneltiin alusta loppuun. Kerran puolivälissä käännettiin puolta. Kyllä ei ollut hybrideitä. Ei rajoitettuja painoksia. Ei ollut splättereitä, oli rehellisiä, mustia äänilevyjä. Ei ollut suojamuoveja, ei pehmustettuja sisäpusseja. Levyt tehtiin kuunneltaviksi, ei sijoituskohteiksi. Ei kannettu huolta kuntoluokituksesta. Mukavaa oli silloin musiikin kuuntelu.

-Sinun on aika vaihtaa harrastusta, kun on noin vaikeaksi mennyt äänilevyjen kanssa vehtaaminen.

-No ei tie-ten-kään ole! Tähän on olemassa ihan helppo ratkaisu.

-Mikähän se mahtaa olla?

-Ostan Lazaretton tämän hybridi-lp:n lisäksi myös normaalina versiona ja c-levynä.

Mainokset

Tietoja Mika

Keski-ikäinen teini-ikäinen, jota kiinnostaa jaaritella levyistä, kirjoista ja välillä muustakin tarpeellisesta.
Kategoria(t): Huuhaa. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s