Mara Balls – Vuorten taa

mara_ballsAina kun stereot jyrisevät jytäriffejä apokalyptisella äänenpaineella, on maailmani mallillaan. Mara Ballsin debyyttialbumia kuunnellessa se on.

Mara Balls, eli Maria Mattila, oli Jukka & Jytämimmit -orkesterin basisti. Nyt Mara Balls soittaa kitaraa ja laulaa. Muu bändi – jonka nimi muuten on Mara Balls – koostuu basisti Aapo Palosesta ja rumpali Antti Palmusta. Kahdella biisillä rumpuja soittaa Lassi Valtonen ja mukana on muitakin muusikoita.

Epäsosiaalisen meedion välittämien tietojen mukaan Mara Ballsin debyyttialbumin nimi on Vuorten taa. Tutkin kansitekstejä ja etikettejä kirkasvalolampun ja suurennuslasin avulla, mutta en löytänyt väitteelle todisteita. Samaa väitetään myös bändin kotisivuilla, joten olkoon niin.

Heti aloitusbiisi Mitä sä odotat? kertoo missä mennään. Mara Balls on psykejytää. Tuhtia musaa. Niin tuhtia, ettei sen läpi näe. Tuhtia ja tiukkaa, mutta leijuvaa. Se on kuin Blue Cheerilla vahvistettu Hawkwind soittamassa Hendrixin huuruisimpien konserttien äänekkäimpiä viisuja Queens of the Stone Agen otteella. Musassa on kovasta metelistä huolimatta se groove, se roll, joka erottaa heavyn metallista ja tekee siitä jytää. Mara Balls ottaa tehtävänsä Jukka & Jytämimmejä vakavammin. Ilman huumoriaspektia, ilman sleepysleepersiä.

Oo mun oma ja Keltaiseen taloon jatkavat samalla linjalla. Mieleeni tulevat Jack Whiten rajuimmat jutut. Ui on levyn pakollinen taidepläjäys. Tyylillä toteutettu. Vivika haiskahtaa Flaming Sideburnsilta ja B-puolen avaavalla Time to testifylla Fleimarit kohtaavat Motörheadin.

Better future kasvaa niin huimavauhtiseksi paahdoksi, että en viitsi urputtaa kahden englanninkielisen biisin mukanaolosta muuten suomeksi lauletulla levyllä. Älä muuta mitään kääntää kertosäkeessä rollaririffittelyn melodiseksi popiksi ja tässä vaiheessa hieman kevyempi kappale piristää.

Elämän jälkeen on muihin biiseihin verrattuna junnaavuudessaan ideaköyhää leijailua, mutta Vuorten taa onnistuu hämyisessä raukeudessaan päättämään levyn juhlavasti. Urkuharmooni tekee aina hyvää!

Namedroppailustani huolimatta kuulostaa Mara Balls Mara Ballsilta. Uutta luodaan yhdistelemällä vanhaa. Levyllä on ilmavan rento ote, silti se on tiukka paketti. Olen niin tyytyväinen! Tämä on juuri minun musiikkiani. Mara Balls on sellaista nuorta ja pidättelemätöntä alkuvoimaa ja -kaltaisuutta, joka pitää keski-ikäisille suunnatun rockmusiikin hengissä tulevaisuudessakin. Enää en sure Jukka & Jytämimmien lyhyttä elinkaarta. Toivottavasti Maria Mattila ei ole yhtä levoton kuin Jukka Nousiainen ja Mara Ballsin debyytti saa joskus jatkoa.

Advertisements

Tietoja Mika

Keski-ikäinen teini-ikäinen, jota kiinnostaa jaaritella levyistä, kirjoista ja välillä muustakin tarpeellisesta.
Kategoria(t): Kuuntelemista. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s