Kiila – Näköpiirin rajoilla

kiilaKun miehellä on tietty maine, niin ilman äänilevyä ei pääse pois edes hautajaisista. Eikä ammattikorkeakoulun päättäjäistilaisuudesta. Vastavalmistunut tradenomikollega löi juhlissa käteeni Kiila-yhtyeen lp:n Näköpiirin rajoilla. ”Ei maksa mitään.” No kiitos. Ei kollegani levyä siksi pois antanut, että se huono on. Bändin basistina hän vain oli valmis luopumaan tekijänkappaleestaan, koska kauniisti pyysin.

Ikinä kuullutkaan mistään Kiilasta. Siksi hämmästyin, kun kansilehtisestä löytyi Pekko Käpin nimi. Joka paikkaan se kerkiää. Jouhikonsoittajia ei liene tarjolla yhtä paljon kuin kitaristeja. Joka tapauksessa mielenkiintoni levyä kohtaan nousi Käpin ansiosta suuresti. Hämmästyin myös sitä, että Kiilan ensimmäiset julkaisut ovat jo 1990-luvulta. Ikinä kuullutkaan jne.

Kiilaa kuvaillaan termillä free-folk. Onnistunut kuvaus. Kansanperinneprogea tämä voi myös olla. Suomalaiskansallista tietenkin, mutta vaikutteita myös muista maista löytyy. En tosin saanut paikallistettua mistä maista. Jonkinlainen Afrikka/Oseania-fiilis tuli välillä. Mitään autenttista perinnemusiikkia Kiila ei ole, vaan hyvinkin modernia perinteen uudistamista.

Näköpiirin rajoilla on hypnoottista musiikkia. Rituaalimusiikkia. Ei syntisen hekumallista, kuten Käpin soolotuotanto tai Faarao Pirttikankaan hurjimmat messut, vaan enimmäkseen meditatiivista. Sellaisenaan hetkittäin jopa pelottavaa. Lähinnä kappaleessa Valkea hevonen. Ainoastaan Salmentekijät ja Rikkaruohot -biisejä voi pitää tanssimusiikkina, eikä niitäkään kovin lihallisina sellaisina.

Minussa tällainen musiikki herättää uskonnollisia tunteita. Historia tulee lähelle, oma pienuus, vähäpätöisyys ja elämän lyhyys konkretisoituvat. Tuskin kodissa, jurtissa ja savupirteissä tällaista musiikkia ja tällaisia lauluja esitettiin, mutta menneisyys tässä on silti läsnä. Kenties kuviteltu menneisyys, mutta sillä ei ole mitään väliä. Ihminen on ihminen mielikuvituksensa ansiosta.

Hyvä, tunteita herättävä äänilevy. Olisin kaivannut levynkansiin enemmän tietoa soittajista ja soittimista. Jos jonkinlaista hilavitkutinta on kuitenkin mukana. Ja biisien tekijätkin olisi mukava tietää. Kai ne netistä löytyisivät, mutta en jaksa vapaa-ajalla paneutua tiedonhakuun. Ilmeisesti Kiila haluaa pysyä kollektiivina, jossa kukaan ei ole tähti. Käpin nimikin on kannessa vain nimi muiden joukossa. Jääköön tiedot pimentoon. Pääasia, että musiikki saa ajatukset liikkeelle.

Advertisements

Tietoja Mika

Keski-ikäinen teini-ikäinen, jota kiinnostaa jaaritella levyistä, kirjoista ja välillä muustakin tarpeellisesta.
This entry was posted in Kuuntelemista. Bookmark the permalink.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s