Vuosikatsaus 2016

Vuosikatsauksen aika. Taas. Aina on joulu ja juhannus. Kuten ennenkin, pitäisi tämän vuoden katsaus pitää vasta parin vuoden päästä. Tai ainakin vasta tammikuussa. Viime vuoden listaltani jäi pois esimerkiksi hienot blueslevyt White Knuckles Triolta ja Maisteri T:ltä. Ja ennen kaikkea Janne Westerlundin soololevy Marshland. Mutta olen hätähinen mies.

2016 oli hyvä musiikkivuosi. Kuten kaikki muutkin vuodet. Viikatemies tosin niitti satoaan muusikoiden kohdalla varmaan enemmän kuin koskaan, mutta semmoinen on luonnon kiertokulku.

Vuoden ilmiöksi noussee Humu Records. Jaakko Ryynäsen lähinnä kai harrastuspohjalta ja rakkaudesta musiikkiin pyörittämä levy-yhtiö julkaisi Jonas & I:n ja Cheese Finger Brownin debyytit, Country Darkin Hypnic jerkin sekä Black Peiderin sarjakuvalevyn yhdessä Daada-kustantamon kanssa. Väitän, että kova kattaus.

Nuorisomusiikin osalta sanottakoon, että Leonard Cohen todennäköisesti julkaisi ja Rolling Stones, Iggy Pop ja David Bowie julkaisivat hyvät levyt. Näistä artisteista kuullaan vielä!

Asiaan, eli nämä uutuuslevyt ovat päätyneet – tai parissa tapauksessa ovat päätymässä – hyllyäni koristamaan heti tuoreeltaan. Uusintajulkaisut jätin Love-kokoelmia lukuun ottamatta suosiolla listalta pois:

Aching Hands – Life from born to reborn CD
Laadukasta, modernia imatralaista progea.

Lauri Ainala – Orpokotijuhlat Saarella
Luterilaista ambientia.

Assai – s/t CDEP
Vrt. edellinen, tosin Assai on retrompaa meininkiä.

Black Peider – Singer-songfighter CD
Black Peider ei ole muusikko, Black Peider on kokonaisvaltainen taideteos.

Black River Bluesman & Bad Mood Hudson – Moonshine medicine LP
Punkilla käynnistyvää rajua bluesia.

Blues Pills – Lady in gold 2LP
Debyyttilevy oli jo hyvä, mutta hieman nyanssiton. Nyt on valoa ja varjoja, sielua. Erittäin hyvä levy.

David Bowie – Blackstar LP
Todella hieno levy, vaikken die-hard -fani olekaan ja kerettiläisenä pidän Let’s dance -lp:stä mahottomasti.

Cheese Finger Brown – Low-down people CD
Pim Zwijnenburg on kuin Parchman farmilta karannut Dockeryn plantaasin kasvatti.

Leonard Cohen –  You want it darker LP
Edellinen levy oli hienoa vanhusmusiikkia. Mielelläni kehuisin tätäkin, mutta ennakkotilaus ei ole vieläkään Ahvenanmaalta tullut.

Cosmo Jones Beat Machine – Married woman/Safe as milk 7″
Hieno kunnianosoitus Frankie Lee Simsille ja Don van Vlietille.

Country Dark – Hypnic jerk
Sairas kantri ja crampsmaisuus ei voi olla huono yhdistelmä!

Ghost – Popestar 12″
Tuli tämäkin sitten hankittua. Ghost on ihan kiva.

Huojuva Lato – Lättähattu LP
Ladon toistaiseksi paras levy.

Jo’ Buddy’s Trio Riot – Roll this! 7″
Jussi Raulamo on yllätyksetön artisti, koska kaikki mitä hän tekee, on hyvää.

John & Jason – Reflections CDEP
Kaunista ja haurasta juurimusiikkia, jota haluaisin ehdottomasti kuunnella täyspitkän levyllisen.

Jonas and I – These days CD
Suomen First Aid Kit, urospuolinen sellainen. Toivottavasti tulee vielä toinenkin levy, vaikka jo tämä debyytti on täysin valmista kamaa.

Kiila – Näköpiirin rajoilla LP
Modernia kansanmusiikkia.

Lasten Hautausmaa – s/t LP
2000-luvun Noitalinna Huraa!? Jännä nähdä mitä tästä bändistä tulee. Toivottavasti ihastuttava amatöörimäisyys ja viattomuus säilyvät.

Maanvaiva – Purkuputki ep. mini-LP
Omaperäistä iskelmää, mukana Jouko Hohko ja J.A. Mäki.

Marillion – F**k everyone and run 2LP
Paras kuulemani Fishin jälkeinen Marillion.

Metallica – Hardwired… To self-destruct 2LP
Taidan yhtyä niihin, jotka sanovat tätä bändin parhaaksi sitten Justicen.

Motörhead – Clean your clock 2LP
Tämä oli Motörhead ja Motörhead oli rock’n’roll.

Jukka Nousiainen – Planeetta punainen/Täältä pois 7″
Jukka Nousiainen – s/t LP
Nousiainen on aikamme mielenkiintoisin lauluntekijä, ehkä nero. Tai sitten hän on huijari, mutta lahjakas sellainen.

Opeth – Sorceress 2LP
Pitkään jatkuneen harharetken jälkeen Opeth löysi itsensä uudelleen. Tai minä Opethin.

Jukka Orma – Orman oppivuodet 2LP
Monipuolinen, sekava, paketti. Orman kitarointi on loistavaa. En ole kuunnellut levyä tarpeeksi sanoakseni siitä mitään muuta.

Outer Sonics – Violet CD
Ihastuttavaa progressiivista popmusiikkia.

Faarao Pirttikangas & Kuhmalahden Nubialaiset – Papyloonin barbecue LP
Pohjoinen uskonnollinen kiihko kohtaa jatsin. Pirttikangas on tulikivenkatkuinen saarnamies.

Iggy Pop – Post Pop depression LP
Tässä on samaa tunnelmaa, kuin Bowien Blackstarissa. Upea levy.

Purson – Desire’s magic theatre LP
Purson on kuin Blues Pillsin ja Jefferson Airplanen äpärätytär. Hyvällä maulla tehtyä omaperäistä retroilua.

Radiopuhelimet – Saastan kaipuu LP
Yksi bändin parhaista levyistä.

Rolling Stones – Blue & lonesome
Kuten miljoonat muutkin, olen vuosikausia odottanut Rollareiden blueslevyä. Nyt sen sain. Tai toivottavasti ensi viikolla saan, sillä tätäkään en saanut julkaisupäiväksi, vaan jouduin tyytymään Spotifyhin. Perkele.

Röyhkä/Inginmaa/Hypnomen – Huominen on uni
Jos Röyhkä ei välttämättä ihan aina ole laadun tae – ehkä on – niin Hypnomen on sitä varmasti. Hieno levy kaikkien siihen osallistuneiden taholta.

Slim Butler – Bad intention CD
Ammattitaitoista, taitavaa bluesia. Luulin välillä kuuntelevani Pepe Ahlqvistin levyä.

Solar Apparatus – s/t 2LP
En osaa sanoa tästä muuta kuin sen, että hienoa musiikkia. Musiikkia, jonka kuunteluun pitää varata paljon rauhallista aikaa ja sitä ei minulla ole ollut.

Talmud Beach – Chief LP
Tämäkin on bluesia, mutta myös paljon muuta. Omaperäistä, ehkä hieman 22-pistepirkkomaista, tyylikästä musiikkia.

V/A – Love records, kaikki singlet 1-5 30CD
Maailma ilman rakkautta olisi loputon talvi ja Suomi ilman Lovea ei olisi mitään.

Lucinda Williams – Just a little more faith and grace 12″
Lucinda Williams – The ghosts of Highway 20 2LP
Maksisinkku on mainiota modernia musiikkia, tupla-lp Lucindan parhaimmistoa. Tosin ei hän ole tainnut huonoa julkaista ikinä.

Kalle Ylitalo – Expansion CD
Vaikka olen suuri huonosti soitetun musiikin ystävä, on ylivoimaisella soittotaidollakin puolensa. Expansion on malliesimerkki siitä. Upeaa fuusiomusiikkia.

Näin tänä vuonna. Ainakin Mara Ballsin soololevy pitää vielä tämän vuoden aikana hankkia. Retroilusta Jimi Hendrixin Fillmore East -live. Ja vaikka mitä muuta.

 

Advertisements

Tietoja Mika

Keski-ikäinen teini-ikäinen, jota kiinnostaa jaaritella levyistä, kirjoista ja välillä muustakin tarpeellisesta.
Kategoria(t): Kuuntelemista. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s