Anonyymit addiktit, 43. istunto

-Hei Mika.

-Hei.

-Et ole kuunnellut stereoitasi koko kesänä.

-No en ole, en.

-Miksi ihmeessä?

-Olen joutunut evakkoon. Lapsille piti molemmille saada omat huoneet ja jouduin muuttamaan kuunteluhuoneestani levyosaston sohvalle. Stereot eivät mahdu sinne, koska levyt.

-Jahas. Eli asustat levyjesi keskellä, mutta et voi kuunnella niitä. Mahtaa olla katkeraa.

-Kuka on sanonut etten voi kuunnella? Kuuntelen päivittäin. Ihanalla matkasoittimellani, mono-Philipsillä.

-Monovehkeellä, matkasoittimella? Mitä ihmettä? Vinyyli on kuulemma ylivertainen formaatti, jossa kaikki musiikin nyanssit pääsevät esiin paremmin kuin missään muussa formaatissa ja sinä kuuntelet niitä onnettomalla monosoittimella?

-Joo joo. Hienolta kuulostaa. Volyyminappula löytyy, jopa tone. Meno on kova. Kuuntelen myös c-levyjä, vaikka stereot jäivät pojan huoneeseen.

-Ja millähän vehkeellä?

-Vaaleanpunaisella ja pyöreällä Philipsin Soundmachine -mankalla, jossa on dynamic bass boost.

-Siis mikä on?

-En tiedä. Jotain high-end -terminologiaa lienee.

-Somen puolella joku kyseli, että uskaltaako tuollaisella matkasoittimella ihan oikeasti kuunnella vinyylejä. Menee levyt pilalle.

-Just joo. Nää on näitä, jotka eivät uskalla ottaa levyjään edes muoveista pois, ettei arvo laske. Saa-ta-na. Levyt on tehty kuunneltaviksi, ei sijoituskohteiksi. Tai perillisille minttikunnossa jätettäviksi. Kaatopaikalle ne ne kuitenkin roudaavat.

-Niin, perilliset. Mitä perillisesi tuumaavat siitä, että heille jää eräänä päivänä satoja, kenties tuhansia, kiloja äänilevyjä?

-Kysyin sitä. Tytär sanoi, että ”mihin mie ne laitan” ja poika, että ”mitä mie niillä teen”. Sinäkin Brutukseni, ajattelin jälkimmäisen kohdalla. Pari vuotta sitten hän vielä aktiivisesti kuunteli niitä.

-Miksi ei enää?

-”Siksi koska en ole enää hullu” hän sanoi. Mutta tosiasiassa siksi, koska Playstation. Kadun sitä päivää, jolloin annoin periksi ja hommasin sen. Olen täydellisesti epäonnistunut kasvattajana.

-Kaikkihan me olemme. No, mitäs nyt? Levykokoelmasi tulevaisuus on karu.

-Mikäs siinä, eihän siinä mikä. Askartelen niistä eläkkeellä kulhoja ja kelloja. Tai siis askartelisin, jos joskus pääsisin eläkkeelle.

Advertisements

Tietoja Mika

Keski-ikäinen teini-ikäinen, jota kiinnostaa jaaritella levyistä, kirjoista ja välillä muustakin tarpeellisesta.
Kategoria(t): Huuhaa. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s