Radiopuhelimet – Saastan kaipuu

radiopuhelimet_saastan-kaipuuOstin kesälomareissulla Radiopuhelimien uuden levyn. Kaikista maailman paikoista ostin Radiopuhelimien uuden levyn Tuurin kyläkaupasta. Joskus 15 vuotta sitten kävin kyseisen kaupan parkkipaikalla ja kieltäydyin menemästä yhtään edemmäs. Nyt menin kauppaan mukisematta. Kävin talvella Ikeassakin, vaikka aiemmin pidin Ikeassa käymistä avioeroperusteena. Mikähän minua vaivaa…

Keskellä ei-mitään on halpahalli, johon kuskataan asiakkaita toiselta puolelta Suomea tilausajobusseilla. Hämmästelin ja naureskelin ihmisten täydellistä typeryyttä. Kunnes tajusin, että siellä olen itsekin. Ihastelemassa Keskisen puutarhan yksisarvispatsaita ja kreikkalaistyylisiä pylväitä.

Keskisen suuruudenhulluutta ja markkinointiosaamista on pakko arvostaa. Kyläkauppa oli kaikkien tiedossa jo ennen tv-julkisuutta. Ostohuuma iski minuunkin. Keräsin levyosastolta kymmenkunta Eläkeläisten c-levyä koriini (3,95 kpl). Tulin kuitenkin järkiini ja panin ne pois. Tunsin outoa tyydytystä, kun löysin lp-laarista nimenomaan Saastan kaipuu -nimisen levyn. Radiopuhelimien musiikki on täydellinen vastakohta kyläkaupan markkinatunnelmalle ja on hienoa, että tällaista marginaalimusiikkia löytyy kaupan valikoimista. Keskinen on ymmärtääkseni musadiggari.

Noin muutenkin kesälomareissu meni hyvin. Parikymmentä äänilevyä jäi haaviin.

Radiopuhelimet ei ole 30 vuoteen onnistunut tekemään yhtään huonoa tai edes keskinkertaista levyä. Saastan kaipuu on saanut jopa ärsyttävän paljon kehuja. Missä on se nuori ja kunnianhimoinen kriitikko, joka tulee ja ampuu bändin alas? Se kriitikko, joka sanoo ettei ymmärrä, ei tajua hölkäsen pöläystä ja teilaa vanhat äijät ja niiden metelöinnin maanrakoon?

No. Ei niin typerää kriitikkoa ole. Vielä. Saastan kaipuulla Radiopuhelimet ottaa löysät pois heti kättelyssä ihastuttavan jatsilla aloitusmetelöinnillä. Satunnainen kuulija lopettaa kuuntelun tähän. Kun Paha kuolkoon lähtee, on homma sitä myöten selvä. Taas kerran. Radiopuhelimet ei vieläkään pysty yllättämään tekemällä huonon levyn.

Bändin kulkevuutta on aina korostettu, vaikka välillä bändi on innostunut nykivyydestä. Mutta Saastan kaipuu on todella rullaavaa meininkiä. Tanssimusiikkia. Funkkia ja jytää, rytmiryhmä on käsittämättömässä vireessä. Ankaraa lyriikkaa, selkeästi artikuloituna. Saksofoni soi. Harmaata on melkein poppia. Tyhjyyksien välillä jatkaa edellisen lp:n akustista linjaa.

On se kova. Kovin. Kaikki bändin levyt ovat kovia, mutta Saastan kaipuu saattaa olla jopa niiden paras. Ihan tavallisen näköiset suomalaiset miehet vääntävät maailman rajuinta rokkia vuosikymmenestä toiseen. Tämä on rock and roll. Ehkä käyn vielä joskus Tuurissa.

Mainokset

Tietoja Mika

Keski-ikäinen teini-ikäinen, jota kiinnostaa jaaritella levyistä, kirjoista ja välillä muustakin tarpeellisesta.
Kategoria(t): Kuuntelemista. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s