The Outer Sonics – Violet

outer_sonics_violetThe Outer Sonicsin Violet on niitä levyjä, joita kuunnellessa ei räplätä puhelimia eikä tietokoneita tai mitä ikinä kuka tykkääkin räplätä. Se on niitä, joita kuunnellaan sohvalla selällään, kädet hartaasti ristissä.

Myönnän säikähtäneeni, jopa pettyneeni, kun kuulin Hiidensoinnista tuttujen Nina ja Mika Hiironniemen perustaneen uuden orkesterin. Hiidensoinnin muutama vuosi sitten ilmestynyt Ovia ja aikoja on yksi hienoimpia kuulemiani 2000-luvun progressiivishenkisiä levytyksiä. Täydellinen paketti kansia myöten.

The Outer Sonicsilla laulukieli on vaihtunut englanniksi. Saa-ta-na! Miksi aina käy näin, ajattelin. Kahden hyvän levyn jälkeen pannaan hyvässä vauhdissa ollut homma pakettiin ja vaihdetaan suuntaa. Ennen vanhaan homma meni toisin. Bändeillä meni pari-kolme albumia ennen kuin edes löysivät suunnan. Sen jälkeen tehtiin albumi tai kaksi per vuosi ja 7-10 vuodessa oli kaikki tarpeellinen sanottu. Nykyisin bändit ovat valmiita jo debyyteillään ja pelkästään albumien väli tuppaa olemaan tuon 7-10 vuotta…

Vaan piruakos tässä valitan, asiaan. Hiidensoinnin lisäksi Mika Hiironniemen nimi on näkynyt Jo’ Buddy & The Funky Kingstonen levyllä, Perunateatterissakin hän näyttää soittaneen. Kitaristi Ari Niemi ja basisti Janne Haapala ovat minulle ennestään tuntemattomia nimiä. Vierailijoista mainittakoon myös Jussi Raulamon kuvioista tuttu Masa Orpana.

Nina Hiironniemen huokailevan seksikäs ääni on just niin ihana kuin aina ennenkin. Mietin pitkään kehen Ninan ääntä voi verrata. Viimein tajusin, että itseltään Nina kuulostaa. Turha mennä merta edemmäs kalaan, ääni on tuttu Hiidensoinnista… Vähän samalla tavalla The Outer Sonicsin musiikki kuulostaa tutulta, vaikka se on täysin omaansa. Tutulta kuulostaminen on hyvän musiikin merkki.

Violet flirttailee häikäilemättä ja tyylikkäästi kunnianhimoisen popin, nykyiskelmän ja progen välimaastossa. Helpotuin suuresti, koska aloituskappale Windowflowerissa on selkeitä Hiidensointi -kaikuja. Noin muuten levy on kyllä ihan muuta. Minulle tulee Violetista lämpimän 80-lukulainen fiilis. Ehkä se johtuu Police/Sting –vaikutteista (esim. Violet moonin riffi ja Eternalin jatsitorvi) tai In the heart of the gamesin hienosta synapimputuksesta. Jossain vaiheessa mieleeni tuli ABC:n loistava Lexicon of love, välillä Marillion. Levyn onnistunut soundimaailma on kuitenkin modernin ajaton.

Violet on rauhallista musiikkia. Biiseissä on akustista kitaraa ja muuta hempeilyä. Rokkivaihde isketään silmään vain Imprisonedilla ja ankaralla progeriffillä varustetulla Flowlla. Ensimmäisellä kuuntelulla odottelin milloin alkaa mättäminen. Ei se koskaan alkanut, eikä se yhtään haittaa. Violet on positiivisella tavalla aikuisrokkia. Niin kevyen progressiivisella ilmeellä varustettu musiikki aina. Joudun tämän kuten niin monen muunkin kotimaisen levyn edessä jälleen kerran hiljenemään ja ihmettelemään suomalaisten muusikkojen osaamista. Soitto toimii, laulu toimii, sävellykset toimivat, studio-osaaminen toimii. Maa on täynnä lahjakkuuksia ja osaamista, vaikkei se radiota kuuntelemalla selviäkään.

Kaikki levyn kappaleet ovat hyviä. Jos yksi pitäisi nostaa ylitse muiden, voisi se olla päätösbiisi Whispering wind. Sen kelttiläinen eeppisyys jotenkin tiivistää Violetin ominaisuudet yhteen pakettiin. Voisi se paras biisi olla myös Aurora. Tai joku muu. Violet on monipuolinen, mutta yhtenäinen kokonaisuus.

The Outer Sonics vai Hiidensointi? En tiedä. Kaipaan suomen kieltä, kaipaan kansanmusiikkimaisuutta. En tiedä onko Hiidensointi kuollut ja kuopattu vai tauolla. Luulen, että taiteilijoiden intressit ovat nyt The Outer Sonicsissa ja Hiidensointi on ollutta ja mennyttä.

Sen verran romanttinen ihminen olen, että diggaan sitoutumisesta. Että jos on bändi, niin siitä ei hypitä projektimielessä muihin bändeihin, vaan painetaan läpi tuulen ja tuiskun sen yhden ja ainoan bändin puolesta. Tai jos ei paineta, niin sitten pannaan homma kerralla poikki. Mutta rokkihommasta on tullut samanlaista projektityötä kuin kaikesta muustakin työstä. Siihen lienee tyytyminen. Enää koskaan ei tule yhtyeitä, jotka juhlivat vuonna 2066 50-vuotispäiviään. Toivottavasti The Outer Sonics tekee vielä ainakin toisen levyn.

Mainokset

Tietoja Mika

Keski-ikäinen teini-ikäinen, jota kiinnostaa jaaritella levyistä, kirjoista ja välillä muustakin tarpeellisesta.
Kategoria(t): Kuuntelemista. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Yksi vastaus artikkeliin: The Outer Sonics – Violet

  1. Michka sanoo:

    Jaa että Police, Lexicon of Love ja Marillion? Noilla puheilla vois jo ostaa kuulematta ensin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s