Black Peider – Singer-songfighter

black_peider_itseKokonaisvaltainen taideteos on termi, joka tuli mieleeni Black Peiderin äänilevyn Singer-songfighter käsiini saatuani. Levyn kylkiäisenä on 200-sivuinen Petteri Tikkasen tekemä sarjakuvakirja Black Peiderista. Tai kirjan kylkiäisenä on levy. Jouduin miettimään teenkö arvostelua kirjasta vai levystä.

Kokonaisvaltainen taideteos on myös kuvitteellinen ja silti olemassa oleva muusikko Black Peider. Black Peider on sarjakuvataiteilija Petteri Tikkanen. Painitrikoisiin ja naamariin sonnustautunut huutava karvanaama. En tiedä onko muusikko Black Peider henkiin herännyt sarjakuvahahmo vai perustuuko sarjakuvahahmo muusikko Black Peideriin.

Kontrasti sarjakuvan päähenkilö Black Peiderin ja muusikko Black Peiderin välillä on melkoinen. Sarjakuvan Black Peider on hyväntahoinen, kiltti pallopää. Oletan hahmon olevan Petteri Tikkasen kaltainen. Muusikko Black Peider on rankka ja pelottava riehuja, joka ei vaikuta sarjakuvahahmo Black Peideria muistuttavalta Petteri Tikkaselta.

Olen aiemmin nähnyt Black Peider -sarjakuvia, mutta en ole kiinnittänyt niihin huomiota. Asterix-Mämmilä-Kramppeja & nyrjähdyksiä -koulukunnan miehenä nykyaikaisen pelkistetty tyyli ei ole innostanut. Luin kirjan kuitenkin kokonaan. Ja luin hartaudella. Taas kerran olen ollut ennakkoluulojeni vanki; teos on hyvä. Sarjakuvan Black Peider elää musiikin täyttämässä maailmassaan, pohtii hellyttävällä tavalla elämäänsä ja musiikkia. Vertailu Kramppeihin & nyrjähdyksiin on väistämätöntä.

Singer-songfighter -levy on karu. Mies ja kitara. Enimmäkseen akustisesti, ajoittain sähköisesti. Levy on rauhallisempi ja leppoisampi mitä netistä löytyvien keikkataltiointien perusteella oletin. Odotin jonkinlaista Jon Spencer Blues Explosion potenssiin kolme -tyylistä räyhää, mutta singer-songwriter -kamaa tämä on. Aloitusbiisi Ghost on suorastaan hellä. Sen jälkeen alkaa ankarampi mättäminen I got a bonella. Levy kulkee folkista bluesiin ja Stoogesiin, Roky Ericksonin kautta koukaten. Hurjimmillaan -biisissä Pimp- kuulostaa kuin Jim Morrison mölisisi tuhannen päissään John Lee Hookeria, hempeimmillään, eli Piercing blue eyesilla kuulija melkein liikuttuu. Vaikuttavaa ja vakuuttavaa musiikkia, jota ei voi suositella soitto- ja soundiorientoituneelle kädet puuskassa -jengille.

Vaikka Black Peiderin ulkoinen habitus muistuttaa hulluksi tullutta vapaapainijaa, tekee hän ihmeen kauniita lauluja. One night stand, Do you ever wonder, Punk till I die, Freedom calling muun muassa. Kauneuden vastapainona on sitten Fat Possum -tyyppistä ankaruutta, kuten Pimpillä ja You have been banging my babylla. Ankaraa tilitystä, kuten nimistä voi päätellä…

Minä vaan niin tykkään tällaisesta musiikista. Yksinkertaisesta, raa’an kauniista. Musiikilla pitää olla juuret ja Singer-songfighterilla ne ovat tanakan syvällä. Ehkä tämä paketti on silti enemmän ääniraidalla varustettu sarjakuva kuin äänilevy sarjakuvaliitteellä. Tämä levy on julkaistu pienenä c-kasettipainoksena jo viisi vuotta sitten. Nyt odotan Black Peiderilta oikeasti uutta musiikkia.

Petteri Tikkanen/Black Peider on sarjakuva- ja musiikkimaailman Kari ”Tykylevits” Tykkyläinen. Tämä otettakoon kehuna.

Mainokset

Tietoja Mika

Keski-ikäinen teini-ikäinen, jota kiinnostaa jaaritella levyistä, kirjoista ja välillä muustakin tarpeellisesta.
Kategoria(t): Kuuntelemista, Lukemista. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s