Jonas and I – These days

jonas_and_i_these_daysOnni on postilaatikosta löytyvä äänilevy. Tällä kertaa sieltä löytyi Jonas and I -nimisen orkesterin cd These days. Humu Recordsin edellinen julkaisu, eli The Country Darkin Hypnic jerk, oli irstasta ja räävitöntä rock’n’rollia. Humun parin viikon kuluttua julkaistava Jonas and I -yhtyeen debyyttialbumi on kaikkea muuta kuin irstasta ja räävitöntä. These days on kaunista kantrin, folkin ja popin fuusiota. Country folkia, muttei raa’an, väkivaltaisen ja rujon country bluesin tapaan, vaan urbaania kantria kuulaasti ja kauniisti tunnelmoiden, iloisella latotanssihumpalla ryyditettynä.

Jonas and I on kuin poikien First Aid Kit.

These days -albumin intro tuo etäisesti mieleen Daniel Lanoisin tuotannot; Opening antaa odottaa modernimpaa mitä levyllä loppujen lopuksi kuullaan. Heti What you dolla meno äityy reippaaksi, meneväksi kantripoljennoksi. Tavallaan se on hyvä, tavallaan olisi ollut jännittävää kuulla oikeasti modernia folkia.

Reippaasta ja iloisesta meiningistä huolimatta biiseissä on riittävästi melankoliaa. Se on hyvä, sillä kaltaiseni masentuvaisuuteen taipuvaisen synkän jurnuttajan on vaikeaa hyväksyä liian elämäniloista musiikkia. Alarm clock on malliesimerkki siitä, kuinka laiseni murehtija saadaan parilla mollisoinnulla nyökytelemään iloisenkin biisin tahtiin.

Going home ja Crossroads ovat nostalgisen surumielisiä ja herkkiä lauluja, Liz vauhdikasta kantritanssia. Hitaan bluesisti käynnistyvä Same old lane kasvaa levyn rokeimmaksi ja isosoundisimmaksi teokseksi. Tämäkin tyyli onnistuu bändiltä mainiosti. Nimibiisissä on pientä irkkuvivahdetta ja Goodbye päättää levyn kansanlaulunomaisesti. Folkisti, siis.

Vertailu First Aid Kitiin saattaa asianosaisia ärsyttää, mutta etenkin Awake and dreamingilla yhtäläisyys on ilmiselvää. Jonas and I on samalla tavalla kohottavaa ja parantavaa musiikkia kuin First Aid Kit. Klara ja Johanna Söderbergiä on miellyttävämpi katsoa, mutta kuuntelukokemuksena Jonas and I pärjää Ruotsin nuorille naisille mainiosti.

Paitsi hienoja, kauniita biisejä, on These days täynnä myös kaunista laulua. Lähin vertailukohta laulullisesti on lähiaikojen kotimaisista julkaisuista Etelä-Karjalan ylpeys George Cloudy. Ja jälleen joudun eli pääsen sanomaan, että tässä on taas sellainen debyyttilevy, jolla orkesteri osoittaa olevansa kerralla valmis. Ei haparointia, ei hakemista, ei suunnanetsimistä. Valmis paketti maailmalle heti kättelyssä.

Näin on hyvä, silti hieman ikävöin menneitä aikoja. Jos ajattelee minkälaiset harppaukset vaikka The Beatles, Eppu Normaali ja Bob Dylan tekivät neljän-viiden vuoden sisällä ensimmäisistä levytyksistään. Sellainen kehitys on nykyisin mahdotonta. Bändit ovat huipputasolla ensimmäisellä levyllään. Kasva ja kehity siinä sitten.

Vaan ennen oli ennen ja nyt on nyt, ajat ovat a-muuttuneet. Ja on älytöntä urputtaa siitä, että orkesterin ensimmäinen albumi on hyvin tehty. Jo tähän on tottunut ja kannen valokuvien perusteella Jonas and I ei ihan pikkupoikien bändi ole. Kuten vaikka The Beatles ja Eppu Normaali levytysuransa alussa olivat. Aikuiset tekevät aikuisten musiikkia, ei niillä ole aikaa hölmöilyyn ja säätöön. Jonas and I on taidoistaan ja valmiudestaan huolimatta tuoretta ja elävää musiikkia, jonka parissa on helppo bailata, kaivata, murehtia tai ihan vain nauttia kuulemastaan.

Mainokset

Tietoja Mika

Keski-ikäinen teini-ikäinen, jota kiinnostaa jaaritella levyistä, kirjoista ja välillä muustakin tarpeellisesta.
Kategoria(t): Kuuntelemista. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s