Levyaddiktin päiväkirjasta, osa 3

luova_tuhoRakas päiväkirjani,

tein tänään jotain sellaista, jota en yleensä tee. Lainasin työpaikaltani äänilevyn.

Tarve omistaa kuuntelemani äänilevyt on niin suuri, että levyjen lainaaminen on lähes mahdotonta. Nyt kuitenkin päädyin sen tekemään. Lainasin Palefacen tuoreimman cd:n Luova tuho. Helsinki – Shangri-La ja Maan tapa ovat hienoja levyjä. Jostain syystä olen jättänyt Luovan tuhon hankkimatta ja nyt tuli pakottava tarve kuunnella se.

Heti ensimmäisen biisin aikana tajusin, että Paleface on punonut näillä kolmella suomenkielisellä levyllään pirullisen juonen. Ensin hän koukutti rillumarei-henkisellä Helsinki – Shangri-Lalla kaltaiseni jo äidinmaidosta kärki-helismaansa imeneen ja nuoruutensa Juicen ja Eppujen sanataiteen parissa viettäneen lähtökohtaisesti räppiin negatiivisesti suhtautuvan keski-ikäisen tajuamaan, että sitäkin musiikkia voi tehdä hyvin. Sen jälkeen hän Maan tapa -levyllä teki kappaleista vaikeampia, mutta hienolla bändillä ja sen tappavan kovalla groovella sekä Sakari Kukolla innosti Helsinki – Shangri-Lasta diganneet syvemmälle räpin maailmaan. Luova tuho on sitten rankkaa hc-räppiä, joka olisi ilman kahden edellisen levyn aiheuttamaa altistumista lentänyt soittimesta jorpakkoon. Nyt sen pystyin kuuntelemaan ihan levollisin mielin.

On se -saatana- kiero mies, Miettinen. Yritti salaa käännyttää vanhan hämyn ja kitararokkiin jumittuneen jäärän lökäpöksyräppäriksi. Melkein onnistuikin; vasta aamulla kuuntelin työmatkalla Paperi T:tä. Vaan tajusinpas, häh häh. Turha enää yrittää. Laitan Uriah Heepin soimaan.

Noin muuten olin taas opiskelemassa. Otin varman päälle, kävin pelkästään Fennicassa ja Combat Rock Industryssä. Kannatti. Rahat meni, maine meni, muisti ei mennyt. Kotio lähtiessä hain tosin vielä kulttuurikaupasta David Bowien viimeiseksi jääneen levyn. Sen ostin siksi, että Iggy Popin ilmeisesti viimeiseksi jäävä Post Pop depression kuulosti Bowielta ja pakottava tarve iski. Hienoja levyjä molemmat. Harmi kuitenkin, että Bowie teki sen parhaan mahdollisen markkinointitempauksen levyn ilmestyessä.

Mainokset

Tietoja Mika

Keski-ikäinen teini-ikäinen, jota kiinnostaa jaaritella levyistä, kirjoista ja välillä muustakin tarpeellisesta.
Kategoria(t): Huuhaa. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s