Anonyymit addiktit, n. 40. juhlaistunto

-Hei Mika.

-Hei.

-Miten on loma mennyt?

-Olen tehnyt sitä, mitä miehen pitää saada säännöllisesti tehdä, että se pysyy järjissään, terveenä ja hyväntuulisena.

-Jahas. Uskallanko kysyä tarkemmin?

-Järjestelin ja karsin levykokoelmaani. Poistin tarpeettomia äänilevyjä.

-Sinä? No jopas. Yleensä keskityt hankintapuoleen.

-Pakko. Tila ei riitä. Sitten riittäisi, jos rakentaisin varaston. Tai lisäsiiven talooni.

-Mikset rakenna?

-Ei ole rahaa. Kaikki menee äänilevyihin. Enkä osaa rakentaa. Enkä mitään muutakaan.

-Voisit rahoittaa rakentamisen myymällä poistamiasi levyjä.

-Myydä? En osaa myydä. Ne on jo maksettu ne levyt. Ei semmoisista voi rahaa pyytää. Annan ne kavereilleni, jos sattuvat tarvitsemaan.

-Olet merkonomi koulutukseltasi?

-En tosin ole päivääkään merkonominhommia tehnyt.

-Lienee kaikille parempi niin. Miten meni järjestely? Saitko paljon levyjä poistettua?

-Joo, hyvin meni. C-levyjä poistin pari-kolmekymmentä kappaletta. Niitä Sulo Vilén -periaatteella hommaamiani. Joita sitten joskus piti kuunnella. Sitä joskusta ei koskaan tullut.

-Hienoa! Entä lp:t? Monta metriä lähti?

-Se eeeeeei ehkä mennyt ihan putkeen

-Nii-in?

-Aloitin reippaasti. Robert Kirklandin Kick the future sattui ensimmäiseksi käteeni. Ostin sen melkein 30 vuotta sitten Savonlinnan Sokoksen poistolaarista. Markalla tai jotain. Ikinä kuullutkaan mistään Kirklandista.

-Sen laitoit poistoon?

-No en. Kuuntelin sen ja se oli oikein hyvä. Ja kannessa oli lehmä. Laitoin takaisin hyllyyn.

-Ok. Entäs sitten? Sen jälkeen pääsit vauhtiin?

-Juu. Billy Burnetten Brother to brotherin otin käsittelyyn. Olen joskus ostanut levyn sillä idealla, että tämän täytyy olla Johnny Burnetten poika tai pojanpoika tai serkku tai naapurin mies tai jotain.

-Kuuntelit sen, totesit huonoksi ja laitoit poistoon?

-Mel-kein, juu. Kuuntelin kyllä. Siinä oli niin raikkaat kasarisoundit, että laitoin takaisin hyllyyn. Ei se varmaan Johnnylle mitään sukua ole.

-Huoh. Sitten alkoi ankara karsiminen?

-Siinä vieressä oli Hank C. Burnetten Hot licks and fancy tricks. Ei tainnut olla Johnnyn sukua tämäkään. Paljastui ruotsalaiseksi Sven-Åkeksi tai jotain.

-Eli oli ihan surkea levy ja heitit menemään?

-Ei ei ei. Älyvapaata ja maanisen vauhdikasta rockabillyä. Semmoista The Country Dark goes Hasil Adkins -meininkiä. Järjetöntä olisi semmoisen poistaminen.

-Toisin sanoen hommasta ei tullut yhtään mitään?

-Ei noin voi sanoa. Vietin loppupäivän kuunnellen sellaisia levyjä, joita en yleensä kuuntele. Oli tosi palkitsevaa hommaa se.

-Miten sen karsimisen nyt sitten käy?

-Hoitakoon perikunta. Käy varmaan nuoremmilta näppärämmin.

Advertisements

Tietoja Mika

Keski-ikäinen teini-ikäinen, jota kiinnostaa jaaritella levyistä, kirjoista ja välillä muustakin tarpeellisesta.
Kategoria(t): Huuhaa. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s