Pate Mustajärvi – Taivas on täynnä

patePauli Antero Mustajärven soololevy Taivas on täynnä olisi helppo haukkua vanhan rokkiäijän epätoivoiseksi pyristelyksi iskelmähetteiköllä. Että silirimpsis vaan, näitä polkuja tallaan. Sitä en aio tehdä, koska se ei ole totta. Totta on, että Pate tekee samaa, kuin ne ulkomaan vanhenevat popparit, jotka siirtyvät uran ja iän edetessä lähemmäs nuoruutensa musiikin juuria. Bluesiin, kantriin. Pate on suomalainen, hänen juurensa ovat iskelmässä. Tosin Pekko Käpin jouhikolla vahvistettu Älä anna mun odottaa turhaan osoittaa, että Patella olisi annettavaa roots-pohjaisen musiikinkin parissa. Siinä on bluesia suomalaiskansallistettuna.

Rockmusiikki on vanha keksintö. On useita sukupolvia musiikkidiggareita, jotka eivät vanhemmiten rupea kuuntelemaan Juha Tapiota, vaan  biitlesit, zeppelinit, pistolsit, hanoirocksit ja popedat soivat stereoissa hamaan hautaan asti. Tai sitten käy kuten minulle, että levyhyllyssä on sulassa sovussa Clash ja Jamppa Tuominen, Tapani Kansa ja Kvelertak. Vanha kotimainen iskelmä rules.

Mutta Juha Tapio. Hän on varmasti mukava ja pätevä mies, mutta valitettavasti hän joutuu kohdallani kantamaan kaikki formaattiradioiden synnit. En voi sietää hänen musiikkiaan ollenkaan. En yhtään. Kanava kääntyy autossa heti, jos joku hänen biisinsä alkaa. Maailma on täynnä hienoa musiikkia, silti radio soittaa Juha Tapiota. Ei hän yksin nykyiskelmän huonouteen syyllinen ole. Olen kuitenkin ottanut hänet syntipukikseni. Otti rajusti päähän, kun huomasin Taivas on täynnä -levyn nimibiisin olevan hänen tekemänsä. Aika virsi se onkin. Mutta Pate on niin vakuuttava tulkitsija, että hänen takiaan kärsin jopa Juha Tapion. Eikä ko. biisi mitenkään eroa vaikka Petanderin Elämän sävelmästä tai levyn muista biiseistä. Samaa iskelmää, samaa melankoliaa.

Anteeksi Juha, en mie pahalla. Ehkä Paten ansiosta vielä joskus pääsen allergiastani eroon. En tosin välttämättä toivo sitä.

Taivas on täynnä on mainio levy. Olen kuunnellut sen jo ties kuinka monta kertaa ja riutunut itsesäälissä sen surumielisen tunnelman ansiosta. Eräs ystäväni ihmetteli, että mitä ihmeen lisäarvoa Pate Mustajärven uusi levy voi tuoda ihmiselle, jolla on ennestään tuhansia äänilevyjä hyllyssään. On siinä lisäarvoa ihan riittävästi, jos musiikki herättää tunteita. Surua, kenties vähän toiveikkuuttakin. Ehkä on säälittävää, että 45-vuotias äijä liikuttuu Pate Mustajärven levyä kuunnellessa, mutta vielä säälittävämpää on, jos mikään musiikki ei tunnu miltään. Pate on sankari ja minun vahtivuorollani ei Patelle vittuilla.

Mainokset

Tietoja Mika

Keski-ikäinen teini-ikäinen, jota kiinnostaa jaaritella levyistä, kirjoista ja välillä muustakin tarpeellisesta.
Kategoria(t): Kuuntelemista. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s