Maisteri T. – Voodoo-mies

maistercdpng copyMaisteri T. & Lihan tie -yhtyeen debyyttilevy Turpa kii ja tanssi! tuli puolenkymmentä vuotta sitten puskista ja yllätti. Kerrassaan loistavaa, iloista bluesia. Iloinen blues ei ole paradoksi. Eivät ne plantaaseilla kuntouttavassa työtoiminnassa olleetkaan jukejointteihin iltaisin itkemään menneet. Juomaan ne menivät. Juomaan ja tanssimaan bluesin säestyksellä. Maisteri T:n eli Teijo Elorannan toinen levy on nimeltään Voodoo-mies. Bändin nimeä ei kannessa enää näy, mutta se on basistia lukuunottamtta sama kuin edellisellä levyllä.

Aluksi haukut. C-levyn paketointi on karu. Vinyylinähän tämmöinen pitäisi ehdottomasti julkaista, mutta edellisellä c-levyllä oli pakkaukseen sentään panostettu. Suoraan sanottuna jurppi maksaa tästä kaksikymppiä. Ymmärrän, että kaikki ylimääräinen maksaa, mutta haluaisin rahalleni myös hieman visuaalista vastinetta. Olisi ollut ihan sama kuunnella levy jostain suoratoistopalvelusta.

Joopa joo. Musiikki se on mikä ratkaisee, mutta ehkä juuri paketoinnin takia olin aluksi olevinani vähän pettynyt. Maisteri toistaa itseään, samaa tuubaa uusissa kansissa. Muutaman kuuntelun jälkeen muistin, että blues on ollut samaa tuubaa jo toistasataa vuotta ja keskityin nauttimaan hienosta meiningistä. Maisteri T:n musiikki on tyylikästä. Huuliharppu ulvoo samanlaista pidäteltyä voimaa kuin koko svengaava bändi, soundit ovat orgaaniset ja meininki elävää. Yli puolet Voodoo-miehen biiseistä on bändin omaa tuotantoa ja coveritkin olivat minulle En bonjaa espanjaa lukuunottamatta ennestään tuntemattomia. Hauska yksityiskohta on bodiddley-kompilla etenevä Syntisäkki. Lienee kunnianosoitus Kari Hotakaiselle.

Huumori musiikissa on pirun vaikea laji. Esim. kovimmankin Popeda-fanin on myönnettävä, että välillä bändi pilaa hienoja biisejä typerillä vitseillä ja Juicenkin komeimmat laulut ovat kaikkea muuta kuin humoristisia. Maisteri T. kuitenkin onnistuu bluesin ja huumorin yhdistämisessä mainiosti. Elorannan teksteissä on ainakin omasta mielestään kovia miehiä. Seuranaan ilkeitä naisia. Tekstien mies uhoaa, mutta on valmis myöntämään heikkoutensa. Kuten kappaleessa Mietin päällä väärällä: ”Vaik mun pääkin pysyis kovana, pää toinen tahtoo määräillä.” Biisissä Et saa Eloranta tiivistää täydellisesti sen, miten kaikki mikä on kivaa on joko syntiä tai epäterveellistä. ”Jos se hyvältä tuntuu, sitä tehdä ei sun tuu.” Tekstit ja tulkinnat ovat hauskoja, mutta vakuuttavia.

Ei tätä tarvitse analysoida, tämän parissa pitää viihtyä. Jos tanssisin, niin tanssisin. Hyvä levy. Ei ehkä niin hyvä kuin Turpa kii ja tanssi!, mutta tarpeeksi hyvä. Livenähän bändi pitäisi ehdottomasti nähdä. Eloranta on varmasti kova showmies ja muutenkin karismaattinen esiintyjä. Sen verran paljon vain on viime aikoina tullut muusikoiden kuolinuutisia, että en uskalla ostaa lippuja mihinkään. Se on niin nähty mitä siitä seuraa.

Advertisements

Tietoja Mika

Keski-ikäinen teini-ikäinen, jota kiinnostaa jaaritella levyistä, kirjoista ja välillä muustakin tarpeellisesta.
Kategoria(t): Kuuntelemista. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s