Blessed Lunacy – s/t

blessed_lunacy”Oletko sinä Vilippus koskaan nähnyt oikein viisasta miestä?”

Ei kai viisaita miehiä ole. Ainakaan muusikot eivät ole, koska tekevät levyjä. Niitä kukaan osta, koska Spotify. Silti postilaatikkooni ilmestyi lähes yllättäen ja melkein pyytämättä Blessed Lunacy -nimisen yhtyeen cd.

Blessed Lunacy tulee Oulusta. Oulu tunnettiin neljännesvuosisata sitten jonkinlaisena indieräminän mekkana. Ehkä tunnetaan vieläkin, en tiedä. Enkä jaksa ottaa selvää, olen väsynyt keski-ikäinen mies. Blessed Lunacy ei ainakaan tuhoa kaupungin mainetta äänekkään kitararokin tyyssijana, sen verran tehokasta ja sopivan kieroa räminää sen debyyttilevy on. Levyn julkaisija voisi ihan hyvin olla vaikka Bad Vugum.

Blessed Lunacylla on kolme laulajaa. Ensimmäisellä kuuntelulla olin vähän hämilläni, koska kukaan äijistä ei ole mikään varsinainen Caruso. Onneksi olen nopea tottumaan. Rumpali jos vielä laulaisi, niin tässähän olisi The Beatles.

Blessed Lunacyn musiikki on ajatonta. Sillä tavalla ajatonta, että sitä kuunnellessa tulee lämmin, nostalginen fiilis. Tämä voisi aivan hyvin olla julkaistu 80-luvulla. Tai 90-luvulla. Tai nyt. Musiikissa on viehättävää viattomuutta ja lapsenomaisuutta. Viattomuudesta, lapsenomaisuudesta ja levyn hellyyttävästä kotikutoisuudesta johtuen kuunnellessa tuli välillä Noitalinna Huraa! mieleen. Se jos mikä on kehu. Blessed Lunacyn musiikissa on juuri sitä ihastuttavaa amatöörimäisyyttä, joka minua aina jaksaa viehättää.

Levyn aloittaa kauniin rujo pop One-liner. Hanoi Rocks meets Poverty Stinks kävi mielessäni. Kaunista ja reipasta poppia ovat myös levyn parhaimmistoon kuuluvat The inner voice ja liki-balladi Skydivers. Tosin turha näitä on laittaa millään tavalla paremmuusjärjestykseen, koska homma toimii kokonaisuutena niin mainiosti. Puzzle kulkee punkisti, melodialtaan ramonesmaisesti ja kuulostaa sellaiselta 80-luvun omakustannemusalta, josta reaaliaikana innostuin. Puzzlea ja muitakin biisejä maustaa mahtavan kuuloinen urku. Se on kuulemma kaatopaikalta löytynyt vuoden -74 -mallinen punainen Elka Tornado IV combourku. Hyvä että löytyi, meikä diggaa.

Levyn daideellisimpia osuuksia ovat Hide and seekin hämyily ja Shufflerin nykivä kieroilu. Middle class heron vitsikäs Smoke on the water -tyylinen riffi sekä itseironinen teksti (dead man walking) huvittaa minua suuresti. Blessed Lunacyn musiikissa ja teksteissä on muutenkin hyvää huumoria. Kuten You are the problemin tekstin MC5-viittaus (you are the problem, there’s no solution) ja levyn heavyimman biisin nimeäminen Stone statuesiksi. Hauska on myös nimensä veroinen Punk rock zombie army.

Blessed Lunacy on vanhojen äijien harrastustoimintaa. Semmoista rock’n’roll nykyisin on. Sitä Rolling Stoneskin on ollut jo 40 vuotta. Ainakin. Blessed Lunacy on kuitenkin siitä hienoa harrastustoimintaa, että bändi tekee omia biisejä. Siellä autotallissa olisi paljon helpompi kitata kaljaa bluesstandardeja ja jytäklassikoita vääntäen, kuin omia kunnianhimoisia biisejä tehden. Blessed Lunacy niitä kuitenkin tekee. Hyviä biisejä. Ja ne aiheuttavat minulle hyviä fiiliksiä. Onneksi myös c-levyn pakkaukseen on panostettu, se on hieno. Bändin levy on kerrassaan mainio paketti sydämellä tehtyä aitoa popmusiikkia.

”Hyviä on vähän, pahoja vielä vähemmän, mutta meitä siunatusti hulluja on lukematon määrä.”

Mainokset

Tietoja Mika

Keski-ikäinen teini-ikäinen, jota kiinnostaa jaaritella levyistä, kirjoista ja välillä muustakin tarpeellisesta.
Kategoria(t): Kuuntelemista. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s