Typeriä syitä levyostoksille

Levyaddikti keksii mitä ihmeellisimpiä syitä perustellakseen itselleen omituisia hankintojaan. Yhteistä näille perusteluille on, että addikti kuvittelee niiden olevan hyviä. Tai jos ei hyviä, niin riittäviä. Psyykkisellä itsesäätelyllä on valtava voima. Itse olen perustellut hankintojani mm. seuraavasti:

1) Koska Anthology kolmosella Paul McCartney huutaa kesken Step inside loven ”Los Paranoias” ja bändi aloittaa machupiccchu -tyyppisen jammailun, oli minun pakko ostaa kirpputorilta Los Paraguayosin tupla-lp, kuunnella siltä yksi biisi, todeta paskaksi, työntää levy enempiä kuuntelematta hyllyyn vain huomatakseni, että olin jo joskus aikaisemmin samasta syystä ostanut Los Paraguayosin kokoelman ja työntänyt sen kuuntelmatta hyllyyn.

2) Siskoni tyttären puolison isä tutkaili levyhyllyäni ja kysyi onko minulla yhtään Herb Alpertin levyä. Ei ollut. Hävetti. Onneksi silloin vielä hengissä olleesta 50’s divarista semmoinen löytyi. Enää ei tarvitse hävetä, Herbin älppäreitä löytyy hyllystäni jo neljä kappaletta. Mm. mainiolla kansikuvalla varustettu Whipped cream. Partavaahtoa siinä kannessa tosin on, ei kerma. Toivottavasti siskoni tyttären puolison isä tulee joskus toistekin kylään.

3) Kirpputorit olivat aikanaan ehtymätön aarreaitta kestämättömästi perustelluille ostoksille. Kerran näin sellaisella äärimmäisen typerän nimen omaavan orkesterin äärimmäisen typerällä kansikuvalla päällystetyn levyn (Guitar Pete’s Axe Attack – Dead soldier’s revenge), mutta ostin sen, koska takakannessa kiitettiin Ritchie Blackmorea. En usko Blackmoren olevan tietoinen asiasta.

4) Eläkesäästäminen on varsin kehno syy ostaa levy. Repesin silti joskus nuorempana rikastumisen riemusta, kun löysin kirpputorilta markalla Sonicsien levyn, jollaista en muistanut missään katalogissa nähneeni. Hieman ihmettelin kappalevalintoja -Guantanameraa ja vastaavaa- mutta jaksoin haaveilla eläkerahastostani aina siihen saakka kunnes kuuntelin levyn. Mikä lie puolalainen ravintolabändi raiskaamassa kusenpolttamalla Casiolla loungeklassikkoja.

5) Näin kirpputorilla Tyla Gangin levyn. Tylasta tuli tietenkin mieleeni Dogs D’amour ja koska hyllyssäni ei yhtään Dogs D’amourin levyä ollut, niin päätin ostaa tuon Tyla Gangin, vaikka tajusin jo ostoperusteita itselleni keksiessäni, että yhtyeellä ei ole yhtään mitään tekemistä sen kummemmin Tylan kuin muutenkaan Dogs D’amourin kanssa. Muistaakseni levy ei kuitenkaan ole huono.

Että näin. Tämä waroituxexi ja ohjexi tuleville levyaddiktisukupolville ylös kirjattakoon. Tarkemmin ajatellen nuo ylläolevat perustelut eivät ole ollenkaan huonoja. Sonicsia lukuunottamatta kaikki mainitut ovat edelleen hyllyssäni ja siellä pysyvät, koska jokaisella levyllä on tarina. Tarina, jolla voin kiusata lastenlapsiani joskus hamassa tulevaisuudessa. Enkä minä tie-ten-kään ole Sonicsiakaan heittänyt pois. Se on välivarastossa.

Advertisements

Tietoja Mika

Keski-ikäinen teini-ikäinen, jota kiinnostaa jaaritella levyistä, kirjoista ja välillä muustakin tarpeellisesta.
Kategoria(t): Huuhaa. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

2 vastausta artikkeliin: Typeriä syitä levyostoksille

  1. Michka sanoo:

    Hahah! ”Välivarasto” – onko se mahdollisesti synonyymi häpeähyllylle?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s