Tiisu – Elämän koulu

tiisuHuomasin taas menneeni hypeen mukaan. Ostin Tiisun lp:n Elämän koulu. Tänään sä musta hullaannut -sinkku oli hyvä. Hämmentävää, että se soi jopa radiossa. Siinä kun on aika riipivä kitarariffi. Mutta näköjään joskus radiossakin uskalletaan olla hurjia. Viime viikolla kuulin, että bändiä hehkutetaan medioissa kyllästymiseen asti. Eihän siinä mitä, mukava olla välillä trendikäs. Tänään löytyi postilaatikosta bändin debyyttipitkäsoitto. Olen muotitietoinen. Muotitietoinen vinyylihipsteri. Vähän niin kuin Aku Ankka: Kun tarpeeksi pitkään pitää merimiespukua, niin aina välillä on muodikas.

Kun levy alkaa biisillä Suomalaisen suurin riesa on sisu olen valmis yhtymään hehkutukseen. Iskelmän, kansanmusiikin ja rokin yhdistelmä toimii aina. Hiton hyvät soundit levyllä. Eihän tällaisesta voi olla tykkäämmättä. Elämältä turpiin sain, tuttu jo sinkulta. Perkele on vähän kierompaa tavaraa, ehkä nimestä johtuen. Biisi menee lievästi YUP goes iskelmä -linjalle, mutta Tiisulla on silti ihan oma tyylinsä. Mitä maailma multa odottaa assosioituu alussa tajunnanvirtamaisesti McCartneyn viihteellisimpiin Beatles-biiseihin: Tydydydy-dyydy- titityy, that was a hit before your mother was born… Tänään sä musta hullaannut lienee jo kaikille tuttu. Tiisun biisit kuulostavat tutuilta ensikuulemalta ja se on aina hyvä merkki.

B-puoli rävähtää käyntiin biisillä Virtaset. ”Olen tuohon tyttöön lääpällään, taidan pyytää hänet minun elämään.” Juujuu. Täytin pari viikkoa sitten 45. En siis varsinaisesti ole Tiisun kohderyhmää. Mutta henkisesti teini-ikäisen asteelle jäänyttä ei haittaa, että bändi laulaa tyttöjutuista ja jopa panemisesta. Saa niistä asioista olla kiinnostunut aikuinenkin. Pieni on sun maailma. Pikkasen nyppii, kun teksteistä puuttuvat possessiivisuffiksit liki järestään. Joku roti, vaikka rokkitekstejä ei pidäkään kuunnella Pirkko Leinon Suomen kielioppia samalla tutkien. Ääh, unohdan pikkuviat, diggailen vain. Kaikista lauluista tulee hyvä mieli. Anna mun pyöristyä menee vähän ohi, Viherkukka on vauhdikas humppa, Tähdet hymyilevät meille on levyn balladi ja viimeinen biisi Uusi aika laittaa levyn rajulla tavalla pakettiin.

Turhaan ei ole Tiisua kehuttu. Täysipainoinen, hieno levy. Hyvän mielen bändi. Nuoruuden into on taas kerran puristettu vinyyliformaattiin. Piitlesit ja Rollarit ja kaikki olivat nuoria kolleja ensimmäisiä levytyksiä tehdessään. Energisyys on alle kolmekymppisten hommia ja nyt on Tiisun vuoro tehdä energistä nuorisomusiikkia. Toivottavasti bändi ei aikuistu ihan heti.

Advertisements

Tietoja Mika

Keski-ikäinen teini-ikäinen, jota kiinnostaa jaaritella levyistä, kirjoista ja välillä muustakin tarpeellisesta.
Kategoria(t): Kuuntelemista. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Yksi vastaus artikkeliin: Tiisu – Elämän koulu

  1. Kaima stadista sanoo:

    Muistaakseni tsekkasin jotakin biisiä varmaankin keväällä, mutta pitänee palata aiheeseen. Yhtyeen basisti asuu samalla kadulla ja isänsä kanssa satuttiin kesällä peräkkäisinä aamuina samaan ratikkaan. Klo 8:30? Epärock työaika, siis basistin iskällä, minähän olen ollut epärock heti syntyessäni.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s