Paperi T ym.

rapit”Sä et todellakaan käytä mitään Gaussin käyrää noissa arvosteluissasi.” Näin kommentoi eräs hyvä ystäväni blogiani. Juu ei, en käytä. Elämä on liian lyhyt siihen, että viitsisin sauhuta intteneettissä jostain josta en pidä. Antaa muiden hoitaa se homma. Jos minulla ei ole mitään hyvää sanottavaa, niin en sano mitään. Nyt taidan tehdä sen säännön vahvistavan poikkeuksen…

Ostin vaihteeksi laatikollisen (8 kg) sinkkuja. Doo-woppia, teinipoppia, rock’n’rollia ja kaikkea sellaista. Kiitos vaan Raumalle, taas kerran! Myyjä oli ilmeisesti sinkkujen pakkausmateriaaliksi viskannut laatikkoon muutaman c-levyn. Mitä helevettiä? Paperi T? DJ Kridlokk? Steve iVander? Jamie xx? Never heard. Haiskahtaa räpiltä. No tämäpä sattui. On meinaan ollut jo pitkään tarkoitus tutustua muuhunkin suomenkieliseen räppiin kuin Palefaceen.

Ei muuta kuin liian isot farkut jalkaan ja Paperi T:n Malarian pelko soittimeen. Osasin odottaa, että ihan hyvältä kuulostaa. Musa meinaan. Näillä räppäreillä kun tuntuu nykyisin olevan todella hyvät bändit taustalla. Jumaa, kansitekstien mukaan levyllä soittaa PK Keränen ja Riku Mattila! Sen verran pienellä präntillä on krediitit taas kirjoitettu, että en löydä mistään kuka on rumpali ja kuka on basisti ja kuka on jne. Bändi tässä kuitenkin on, vai saako koneella muka näin hyvää jälkeä nykyisin?

Teksteihin en jaksa keskittyä. Mitäs sitä puhemuusikissa tekstejä kuuntelemaan. Jotain nuorisosanomaa tässä kai on. Mitä se puhuu Stevie Nicksistä? Stevie motherfuckin’ Nicks? Miks se noin sanoo? Steviehän on ihana. ”Älä duunaa mitään paskaa, niin ei tuu mitään paskaa.” Ihan Jaakko Teppoa. ”Virkamiehet minä neuvon teitä, kun ei tee mittään niin ei tee virkavirheitä.”

Mitä tästä nyt sanoisi, kun ei oikkeen kompetenssi riitä genren kommentointiin. Tosi hyvää musaa. Räppääminen on Palefaceen verrattuna laiskaa, mutta ei ärsytä keski-ikäistäkään. Lopputulema on se, että levy jää hyllyyn ja kuuntelen sen joskus uudelleen. Hyvä fiilis, ei kun uutta putkeen, eli DJ Kridlokkin Mutsi soimaan.

Että minua nyppii tuo laiskankeinuva rytmi. Tissi-R&B:kin jää sen takia kuuntelematta. Skippaan ekan biisin minuutin jälkeen. Skippaan toisen biisin minuutin jälkeen. Kolmannessa biisissä on vaihtelua, skippaan sen silti. Neljännen biisin aikana luovutan. Helposti tätä kuuntelisi, mutta nyt ei pysty. Paperi T:n elävä groove kuulosti sen verran hyvältä, että DJ Kridlokkiin tutustumisen jätän myöhemmäksi.

Sitten Steve iVander. Just joo. Huumoriräppiä tiedossa. Kuuntelematta paskaa. Mitä ihmettä? Levyn etiketissä on Blind Lemon Jeffersonin kuva! Niin joo, sekin oli sokea. Ainakin melkein. En nyt kyllä jaksa alkaa tähän. Palaan iVanderiin huomenna ja rupean just nyt tällä hetkellä kuuntelemaan doo-woppia. Anteeksi Kridlokk, anteeksi Steve ja anteeksi Jamie xx, ketä sitten ikinä olettekin.

Advertisements

Tietoja Mika

Keski-ikäinen teini-ikäinen, jota kiinnostaa jaaritella levyistä, kirjoista ja välillä muustakin tarpeellisesta.
Kategoria(t): Huuhaa. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s