Anonyymit addiktit, 37. istunto

-Hei Mika.

-Hei.

-Tänään keskustelemme blogistasi.

-Miksi? Tartteeko siitä aina jauhaa, huvikseni kirjoittelen.

-Siinäpä se. Huviksesi vain. Blogeilla on tarkoitus vaikuttaa, herättää keskustelua. Sinun blogisi on täysin tarpeeton. Pelkkää viihdettä ja höpöhöpöhuumoria. Ketä kiinnostaa jotkut äänilevyt? Voisit käyttää aikasi hyödyllisemmin.

-Ai jaa? Mistä minun pitäisi kirjoittaa, että kelpaisi?

-Ajankohtaisista asioista. Politiikasta. Ei vuosikymmeniä vanhasta viihdemusiikista. Ottaisit vaikka kantaa immoskohuun.

-Onko Immoselta ilmestynyt levy? Onko hyvä? Tuliko myös vinyylinä?

-Ei ei ei. Sinun pitää ajaa jotain aatetta, ihan sama mitä. Kunhan olet kovasti jonkun puolesta tai jotain vastaan.

-Ei minulla ole kuin yksi aate, jota kannatan. Hedonismi-humanismi. Eli ittellä pitää olla kivaa ja kaikilla muillakin. Ei minulla ole kivaa, jos rupean saarnaamaan mustavalkoisesti jotain. Olen väritön ja harmaa mies.

-Puutu vaikka terveydenhuollon ongelmakohtiin. Nouse barrikadeille syrjäytymistä vastaan. Sateenkaariväkeä pitää puolustaa.

-Jaa. Voisin tosiaan kirjoittaa terveysasioista. Verenpaine nousee aina kun näen ylisuuria hintapyyntöjä peruslevyistä tai Fame-painosta kaupattavan keräilyharvinaisuutena. Syrjäytyminen on tuttua, koska kerään levyjä ihan väärin. Koen sen takia syrjintää oikeiden keräilijöiden taholta. Ja Rainbow oli hyvä bändi. Pitää hommata se uusi Bonnetin aikainen tuplalive.

-En minä ihan tuota tarkoittanut. Millä tavalla muuten keräät levyjä väärin?

-Vääriä levyjä väärällä tavalla väärin motiivein. En ole rajannut ostamistani mitenkään. En keskity esim. brittiläiseen esiprogeen tai länsirannikon psykedeelisen skenen harvinaisimpiin julkaisuihin. En kerää pelkkiä spiraalilogolla varustettuja Vertigoita. Ostan ihan mitä vaan, mikä herättää mielenkiinnon. En jahtaa ensipainoksia. Niin no, en toisaalta ole jahtaamattakaan… En sulje levyjäni ilmatiiviiseen muovipussiin enkä säilytä niitä humidorissa.

-Tyypillinen sekakäyttäjä siis. Korvikkeet kelpaavat aidon asian puuttuessa.

-Ei uusintapainoksissa mitään vikaa ole. Vaikka ei niissä samaa fiilistä ole kuin alkuperäisissä, pakko myöntää.

-Palataan asiaan, eli blogiisi. Voitko luvata, että jatkossa kirjoitat kantaaottavia ja mielellään älykkäitä kirjoituksia oikeasti tärkeistä asioista?

-Älykkäitä? Minä? Juu, mikäs siinä. Lennonin älykkyysosamäärä oli kuulemma 165. Voisin kirjoittaa Beatlesista. Kantaaottavista sanoituksista kirjoitin jo taannoin, Ironcrossin Too hot to rockin yhteydessä.

-Huoh. Eli mitään muutosta ei ole luvassa?

-Juu ei. Samaan malliin aion jatkaa. Niin keräilyä kuin bloggaamistakin.

Mainokset

Tietoja Mika

Keski-ikäinen teini-ikäinen, jota kiinnostaa jaaritella levyistä, kirjoista ja välillä muustakin tarpeellisesta.
Kategoria(t): Huuhaa. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

6 vastausta artikkeliin: Anonyymit addiktit, 37. istunto

  1. Lilli sanoo:

    Hyvä! :) Jatka samaan malliin vaan! Se näyttää toimivan :D Olen tainut itsekin käydä tällaisen keskustelun omasta blogistani, joko jonkun kanssa tai ihan vain päässäni. Loppurupeama oli se, että vaikka periaatteessa kiinnostaisikin kirjoittaa vaikka niistä ajankohtaisista asioistakin, totesin etten osaa. Ei riitä kirjalliset lahjat tekstin mielenkiinnon ylläpitämiseksi saati omien ajatusten jäsentelyyn. Blogin kirjoittamisesta tulisi kuin koulun pakollisten esseiden kirjoittamista. Kaiken lisäksi niistä ajankohtaisista asioista kirjottaa jo kaikki muutkin, joten kaikki on jo sanottu mitä itsekin ehkä haluaisi sanoa (ja vielä enemmänkin), ja kaiken lisäksi sitä aiheuttaisi itselleen vaan niin suuren vihanpuuskan kun pitäisi vielä omaan harrastukseensa ottaa ikäviä asioita mukaan. Kirjoitan siis siitä mistä tykkään ilman päämäärää, edes omaksi iloksi jos nyt ei sitten toisten iloksi sisällön puuttumisen takia :D

    -Lilli-

    • Mika sanoo:

      Juu, hupina minäkin tämän otan. Enkä tosiaan pysty enää tässä iässä mustavalkoiseen ajatteluun. Hyvin harva asia on sellainen, että sitä voi joko vastustaa tai kannattaa ihan täpöllä. Kultainen keskitie ja harmaus, se on lähtökohta… Sitä paitsi harmaassa on paljon enemmän sävyjä kuin mustassa tai valkoisessa.

  2. kaima stadista sanoo:

    Hyvä kaima! JUURI NÄIN! Eli pidä tämä linja. Kyllä niistä immosista sun muista saa lukea ihan tarpeeksi muualta – tosin kitaristi Viljo Immonen taitaa olla aika unohdettu. En minäkään kunnolla muista kuin jonkun elämäkertansa, jonka lukaisin varmaan kolmekymmentä vuotta sitten.

  3. Kaima stadista sanoo:

    Joo, ei muuta kuin metsästämään sitten Viljo Immosen kirjoja. Taisi olla tosiaan ”Kitaristin tie”, jonka lukaisin hyvin nuorena. Pitänee ihan googlata, että löytyykö pääkaupunkiseudun kirjastoista. Viljo ei tainnut julkaista soololevyjä, kuten esim. Heikki Laurila. Ja jotta vielä tarpeeksi sivu aiheen, niin muistelen Heikki Laurilan versioineen 70-luvun puolivälin vihellyshitin Se Busca (Wanted), jonka ehkä sinäkin muistat…? Haluaisin kuulla vielä joskus Laurilan version. https://www.youtube.com/watch?v=M2OCHGVHoCE

  4. Kaima stadista sanoo:

    Ei sen puoleen, taitaa olla tuo Doogy Degli Armoniumin sinkku olla yhtäkaikki ns. hard-to-get-osastoa, mutta ehken olisi kovin yllättynyt jos ilmoittaisit sinulla olevan.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s