Äänilevyjen kuntoluokitus

Vinyylilevyt ovat jälleen muotia. Alalle tulvii harrastajia, jotka eivät ehkä ole perillä kaikesta siitä terminologiasta, jota keräilijät ja levyjen myyjät viljelevät. Myyjillä on käytössään mystinen kirjainjärjestelmä, joka ei kerro noviisille mitään: MINT, EX, VG, G. Tätä kutsutaan äänilevyjen kuntoluokitukseksi. Haluan hieman avata salaisuuden verhoa ja kerron lyhyesti mitä ko. termit tarkoittavat:

Mint (M) = Ihan kelpo kunnossa on levy, käytännössä uusi. Pientä pintanaarmua, normaalia rahinaa. Kannessa vähän repeämää.

Near mint (NM) = Hieman on enemmän rahinaa, mutta puhdistin Erikeepperillä. Voi olla, että uriin jäi vähän liimaa. Kanteen piirsi naapurin pahatapainen kakara pillun kuvan.

Excellent (EX) = Kyllä tämä melkein soi. Kissa perhana tosin raapaisi a-puolta, mutta junnaamaan ei jää kuin kolmannessa biisissä. Kanteen on entinen omistaja liimannut Bostikilla Postipankin tarran.

Very good plus (VG+) = Kummankaan puolen ekaa biisiä ei voi soittaa, kun levy on vähän kiero; jäi auton takaikkunalle toissakesänä. Oli ne helteet silloin. Suoristin kyllä uunissa, mutta ei ihan onnistunut. Muuten ok kunnossa, ei tuo iso naarmu haittaa ollenkaan. Hieman saattaa tosin napsua läpi a-puolen. Sisäpussia ei ole, mutta ringwear tuo nättiä ajan patinaa kanteen. Eikä se kuuntelua haittaa, että kannen selkämys on puhki.

Very good (VG) = Ei ehkä kannata ihan uudella neulalla tätä kuunnella, on sen verran ankarasti aikanaan soitettu. Bileissä varmaan, kaljatahroista päätellen. Mutta ei se mitä, se on hyvän levyn merkki, että on paljon kuunneltu ja napsuu ja rahisee ja pikkuisen ehkä melkein kaikissa biiseissä neula hyppää. Kyllä tästä vielä ihan hyvän kulhon saa kuitenkin. Kansissa pientä vesivahinkoa. Putosi nääs pihalla lätäkköön tämä levy, kun humalapäissäni tulin levykaupasta.

Good (G) = Levy on vähän haljennut. Tai siis kokonaan, se saattaa vaikeuttaa kuuntelua. Kannet hävisivät jo 70-luvulla. Mutta tämä on keräilyharvinaisuus!

Ei se tämän vaikeampaa ole. Äkkiä nämä jäävät mieleen. Hyvänä lähtökohtana äänilevyharrastuksessa kannattaa pitää se tosiasia, että jos kyseessä on vinyylilevy, on se automaattisesti keräilyharvinaisuus. Ei sillä kunnolla ole niin väliä, pääasia että levy on vinyyliä!

Advertisements

Tietoja Mika

Keski-ikäinen teini-ikäinen, jota kiinnostaa jaaritella levyistä, kirjoista ja välillä muustakin tarpeellisesta.
Kategoria(t): Huuhaa. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s