Bernie Marsden’s Alaska ja Michael Furlong

furlongSelasin pitkästä aikaa levyhyllyni heavyosastoa. Käteeni osuivat Bernie Marsden’s Alaskan Heart of the storm ja Michael Furlongin Head on rock’n’roll. Molemmat vuodelta 1984.

Vuonna 1984 olin peruskoulun kahdeksannella luokalla ja odotin kuumeisesti Deep Purplen uutta albumia. Joku NKP:n pääsihteerizombieista vaihtui taas johonkin toiseen pääsihteerizombieen, joka sitten boikotoi Los Angelesin olympialaisia, jossa Martti Vainio joutui vastuuttoman talonmiehen piikittämäksi. Marja-Liisa Haemaelaeinen voitti kolme kultaa tuolloin vielä sivistysvaltiona pidetyssä Jugoslaviassa, Tampereen etsintäkuulutettu kaupunginjohtaja piileskeli poliisia ja maailman mahtavimman valtion päämieheksi valittiin toistamiseen b-westerneistä tuttu näyttelijä. Maailma oli siis mallillaan.

Paitsi että minulla ei vielä ollut levysoitinta. Ostelin vähillä rahoillani c-kasetteja ja selasin ahkerasti Soundin (R.I.P.) mainoksia. Haaveilin. Että kun saisi kaikki nuo mainosten heavylevyt. Rahat ovat vähissä edelleen, mutta ihmeen moni mainosten levyistä on hyllyyni 30 vuoden aikana päätynyt.

Kyllä. Heavyna näitä molempia mainostettiin, Alaskaa ja Furlongia. Siihen aikaan ko. termin alle niputettiin monenlaista musaa. Foreignerista Marillioniin, Creamista Venomiin. Jos ette usko, niin hankkikaa käsiinne tuon ajan Soundeja ja lukekaa Original Recordsin listoja. Sieltä sitä teinipoika tutki heavyosastoa ja alleviivaili niitä levyjä, joita ostaa sitten kun pääsee suuriin rahoihin käsiksi. Ikinä en päässyt -enkä pääse- mutta levyjä on silti kertynyt inhimillisesti katsoen riittävästi.

Pakko näin vuosikymmenten jälkeen myöntää, että Original Recordsin markkinointimerkonomi oli ihan pihalla. Ei näistä hevirokkia saa tekemälläkään. Vaikka Furlongin julkaisija on Roadrunner ja Alaskan Music for Nations. Silkkaa AOR:ia silti. No, se on osoitus levy-yhtiöiden kunnioitettavasta laaja-alaisuudesta.

Kun Bernie Marsden’s Alaskan Heart of the storm alkaa leimallisesti 80-lukulaisella syntikkamaalailulla ja selkeästi radiokelpoisella ynnä mukavan progehtavalla Whiteoutilla, niin ei voi kuin olla tyytyväinen. Hyvältä kuulostaa. 30 vuotta sitten olisin vihannut tätä. Nyt olen leppoisa jees-mies enkä vihaa mitään. Paitsi lunta pikkuisen, mutta sitä ei tänä syksynä ole vielä satanut. Heart of the storm ei jatku kovin progesti, vaan kyseessä on mukava poplevy. Syntikkaa ja särökitaraa aikuiseen makuun. Jokaisen heavydiggarin sydämestä löytyy pieni lämmin kohta AOR:lle. Sitä paitsi Marsden on soittanut parhailla Whitesnaken levyillä. Siinä on jo tarpeeksi syytä suhtautua positiivisesti hänen tekemisiinsä.

En tiedä listasijoituksista, mutta useampikin levyn biiseistä olisi voinut olla hitti. Voice on the radio, Susie Blue, Need your love, Can’t let go, oikeastaan mikä tahansa kappaleista. Jos oikein kaukaa haettua vertausta haen, niin Heart of the stormia voisi pitää etäisesti Genesis-Rush-Boston -yhdistelmänä. Whitesnakea tästä ei löydy hakemallakaan.

Sitten se Michael Furlong. Head on rock’n’rollin voisi nimen ja kansikuvan perusteella olla Dave Edmundsin levy. Sisältö on kuitenkin aikuisrokkia. Kitaravetoisesti ja astetta rankemmin kuin Alaskalla. Itse asiassa Use it or lose it rokkaa niin, että pienellä viilauksella se voisi soida Edmundsin levyllä. Tai jos ei Daven, niin Huey Lewisin kuitenkin… Noin muuten levy on ihan kelvollista, mutta mitäänsanomatonta amerikanrokkia. Olen perin vaativainen aaooärräni suhteen. Alaskan tapainen häpeämätön syntikkapimputus kolahtaa enemmän kuin tällainen, jossa ollaan olevinaan kauhian rock, vaikkei oikeasti olla. Sisäinen rokkipoliisini herää ja vaatii mukaan vaaran tunnetta, perusteetonta uhoa ja kapinaa sekä arvaamatonta käytöstä, jos kerran kannessa mainitaan sana rock’n’roll. Michael Furlong on yhtä vaarallinen kuin Trio Erektus tai vastaava soittamassa Great balls of firea. Michael Furlongista voisivat digata sellaiset, jotka diggaavat esim. Journeyta ja Night Rangeria, mutta haluavat välillä irroitella rokimman kaman parissa.

1984. Olin nuori mies silloin, elämä edessä. Paljon on vettä Vuoksessa virrannut ja paljon elämä opettanut sen jälkeen. Opettanut kovalla kouralla. Suuresti kuitenkin toivon ja siltä jopa näyttää, että paljon on iloa elämällä vielä antaa. Muutakin kuin aikuisviihdettä.

Advertisements

Tietoja Mika

Keski-ikäinen teini-ikäinen, jota kiinnostaa jaaritella levyistä, kirjoista ja välillä muustakin tarpeellisesta.
Kategoria(t): Kuuntelemista. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s