Jukka ja Jytämimmit

jytämimmitJukka Nousiainen. Mies jolla on niin monta rautaa tulessa, että en ole pysynyt laskuissa mukana. Olen tutustunut vasta miehen soolotuotantoon, Räjäyttäjiin sekä Jukka ja Jytämimmeihin. Nousiainen on tällä hetkellä alan lehdistön lemmikki. Viidakkomusiikin messias, rock’n’rollin syvimpään ytimeen porautuva omaehtoinen tee-se-itse -mies, joka ei suuryhtiöiden talutusnuoraan hirttäydy.

Nousiainen on kuin Mika Rättö. Molemmat ovat sietämättömän lahjakkaita. Molemmat ovat projektimiehiä. Tekevät mitä mielivät. Eivät jumiudu yhteen bändiin, vaan sauhuavat siellä ja täällä ja tuolla. Kannattaako se? Olen romanttinen persoona ja kaipaan aikoja, jolloin muusikot keskittyivät yhteen bändiin. Painettiin täysillä sen yhden ja ainoan kollektiivin kanssa läpi tuulen ja tuiskun ja lallintalojen ja oltiin yhtä suurta riitelevää perhettä. Ei hypitty vieraissa, ei mietitty sopiiko tämä biisi nyt tälle bändille vai tuolle bändille vai soololevylle. Työskenneltiin yhteisen päämäärän hyväksi. Sitouduttiin. Sitä kaipaan. Olen vanhanaikainen ihminen.

Nousiaisessa ja Rätössä on yhteistä myös se, että kuulija joutuu miettimään ovatko äijät tosissaan. Esim. loistavaa Kuusumun Profeettaa kuunnellessani pohdin tehdäänkö tässä kuulijasta pilkkaa. Että onko tämä nyt jotain ironiaa, kunhan testaillaan meneekö tällainen kieli poskella tehty mukavakava 70-lukulaisuus läpi. Nousiaista kuunnellessa tulee mieleen, että onko hänellä jonkinlainen sleepy sleepers -sielu. Vedetään kunnon rokkia, mutta ei tehdä sitä tosissaan vaan huumorilla, räkäisesti nauraen.

Paskat. Ei rock’n’rollia pidä analysoida, ajatella järjellä. Katselin juutuupista Jukka ja Jytämimmien livetaltiointeja. Niissä on hirmuinen meininki. Niiden takia odotin bändin levyä kuin kuuta nousevaa. Nyt se soi ja kannatti sitä odottaa. Levy on sitä mitä lupaa. Jytää vaan. Raakaa, likaista, metelöivää ja silti vivahteikasta sekä ennen kaikkea kulkevaa jytää. Nousiaisen vuosikymmen on 70-luku. Se aikakausi, jolloin jytämusiikki oli rokkia ja groovasi. Kaikessa 70-lukulaisuudessaan Jytämimmit ja Nousiaisen tuotokset muutenkin ovat kuitenkin leimallisesti tätä päivää. Olen aina elänyt musiikillisesti menneisyydessä, mutta nyt kerrankin minulla on tunne, että seuraan reaaliajassa jotain, jonka ymmärrän olevan musiikillisesti merkittävää. Jytämimmien levyn soidessa tunnen tässä sängyllä makaillessani olevani tapahtumien keskipisteessä ja 30 vuotta nuorempi mitä olen.

Jukka ja Jytämimmien levystä ei oikeastaan tarvitse sanoa muuta kuin että se jytää. Se kertoo levystä oleellisen ja ne sen tietävät ketkä tietävät. Sanon jotain kuitenkin. Cd:n soundit ovat kuin kuluneelta patterimankalta kuunnellulta ikälopulta kasetilta. Levyllä kierrätetään Nousiaisen soololevyltä tuttu Jytäkesä 76. Molemmat versiot ovat omalla tavallaan upeita ja yhtä rankkoja. Niissä on tavoitettu se tunnelma, jota ko. aikakausi mielikuvituksessani parhaimmillaan oli. Tietää en tosin voi, olin vuonna -76 kuusivuotias… Ankaran paahtamisen lisäksi levyltä löytyy komea Ei mun aikani vielä ole, joka sekin paisutellaan kaikkien alan perinteiden mukaisesti komeaksi vauhtipalaksi. Pohjanmaalla mennään jytän juuriin, bluesiin. Hey Joe? Jytä-Yamaha vie nimellään fiiliksen lapsuuteen, jolloin Honda ja Yamaha olivat kiehtovia moottoripyöriä. Levyn päättävä Jytää vaan on kuin tribuutti Jimi Hendrixille ja Blue Cheerille.

Hieno levy, ei voi kuin olla tyytyväinen. Aitoa rokkenrollia ja aito rokkenroll on hauskaa, vaikkei huumorimusiikkia. Olen huono käymään keikoilla. Olen laiska, makaan mielummin sohvalla tai istun kesämökin terassilla punaviinilasi kourassa kuin lähden johonkin kälyiseen baariin kuuntelemaan bändiä, joka aloittaa soittamisen joskus puolen yön jälkeen. Jytämimmit on kuitenkin sellainen rokkiräjähdys, että se on pakko joskus nähdä livenä. Saisinkohan raahattua itseni Kontufolkiin.

Advertisements

Tietoja Mika

Keski-ikäinen teini-ikäinen, jota kiinnostaa jaaritella levyistä, kirjoista ja välillä muustakin tarpeellisesta.
Kategoria(t): Kuuntelemista. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Yksi vastaus artikkeliin: Jukka ja Jytämimmit

  1. K.p.Tikka sanoo:

    Tuli tossa mieleeni, että koskahan toi Parikkalan Kovan Päivän Ilta keksii Nousiaisen Jukan bileisiinsä vaikka ton Jiri Nikkisen paikalle…? Lappeenranta on siitä hyvä keikkakaupunki, että Nousiainen on mieltynyt Hoi Sie!-gallerian & Kaik Käy!-klubin/Ville Fäärsaaren juttuihin ja vice versa, joten täällä olen onnistunut näkemään jo 3 eri Nousiaisen bändiä sekä myös soolokeikan livenä & levyjä ja pari kassuakin on siunaantunut. Rankkaa meininkiä kokoajan!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s