The Vultones – Harmony

vultonesNiin tämä blogi. Tätäkin pitäisi välillä päivittää. Vaan kun elämässäni on nykyisin muutakin kuin äänilevyt. Onneksi. Siksi ei ole huvittanut höpistä joutavia. Vain pieni osa elämää on rock’n’roll, jos sitäkään. Lisäksi 50’s divarin loppuminen on hankaloittanut kaikenlaisen kivan ja oudon musiikin löytämistä. En väitä, että en olisi levyjä ostanut, en. Viime viikolla tuli taas Raumalta paketti, joka sisälsi toistasataa singleä. Helsingissä kävin levykaupoilla. Marketista on löytynyt puoli-ilmaisia c-levyjä. Pari lp:tä on konsonanttikaupasta tulossa. Ja Vuoksenniskan Suma tulee ratsattua aina silloin tällöin. Aika usein. Vaikka siellä ei 50’s divarin tasoinen hinta-/laatusuhde olekaan. Joskus sieltä kuitenkin tekee löytöjä. Aika usein.

Yksi näistä löydöistä oli kotimaisen The Vultones -nimisen yhtyeen lp Harmony. Lp:ksi tätä kai on sanottava, vaikka levy pyörii 45:lla ja sillä on pituutta vajaat puoli tuntia. En tiennyt bändistä mitään, mutta selkeää hippitematiikkaa huokuva kansikuva kiinnitti huomioni ja ostin levyn pois. Arvelin, että tämän on pakko olla mieleistäni retrorokkia.

Joo joo. Kannessa on tissit. Siksi ostin.

The Vultonesin Harmony on kuluttajaystävällinen paketti. Tyylikkäiden avattavien kansien sisältä löytyy vinyylin lisäksi cd. Näin homma pitää nykyaikana hoitaa. Levy alkaa hyvin sofistikoituneen ja -niin- harmonisen kuuloisesti nimibiisillä. Musiikki kuulosti tutulta. Se on hyvä merkki. Tällaisen vanhakantaisen musiikin soidessa aloitan aina pähkäilyn, että mistä on otettu vaikutteita. Erilaisia nimiä pyöri päässäni, mutta vaikutteet on otettu sen verran tyylikkäästi, että en pystynyt niitä nimeämään. Kun kappaleessa lyötiin rokkivaihde silmään keksin, että The Vultones on Suomen The Soundtrack of Our Lives. Ja koska The Soundtrack of Our Lives keitti oman soppansa sekoittamalla siihen parhaat mahdolliset vaikutteet, ei The Vultones voi olla mitään muuta kuin hieno orkesteri.

Toinen kappale, eli uhkaavan rauhallisesti alkava Rabbit hole muuttuu sekin pian rokiksi ja laulaja Teuvo Karjalainen inkarnoituu Glenn Danzigin ja Jim Morrisonin äpäräpojaksi. Rabbit holen ”valon ja varjon vaihtelu” tiivistää hyvin koko lp:n nyanssirikkaan olemuksen. Musiikki elää ja sillä on tilaa hengittää. A-puolen viimeinen kappale Strangers paahtaa scandinavian action rockin malliin tehokkaasti. Vaikka meinasin aluksi hieman kritisoida laulajaa persoonattomuudesta, niin viimeistään Strangersin jälkeen päätin olla valittamatta. Hyvin hän tonttinsa hoitaa. Vähintään yhtä hyvin kuin Ebbot Lundberg.

Seuraavaksi ajattelin urputtaa siitä, että bändistä ja musiikista puuttuu se ah niin tarpeellinen vaaran ja rappion tunne. Se joka löytyy esim. Stoogesilta ja MC5:lta, joihin The Vultonesia eräässä nettiarvostelussa verrattiin. The Vultones ei tule Detroitista, vaan Savonlinnasta. Tyly kaupunki sekin on, mutta ei sieltä voi niin raakaa meininkiä odottaa kuin liki 50 vuoden takaisesta Detroitista. Ja minusta tuo Stooges/MC5 -vertailu on The Vultonesin kohdalla hieman epäonnistunut. En siis urputa mistään, diggailen vaan. Hienoa musiikkia tämä on, vaikkei sisällä poliittista julistamista eikä itsetuhoista käyttäytymistä. Uskomatonta, että näin läheltä kotikulmiani -melkein naapuripitäjästä- löytyy taas näin kova vanhakantaista rokkia soittava orkesteri.

B-puoli alkaa ryminällä; Supersound on levyn ankarinta mättöä. World is burning sen sijaan liitelee kevyen tehokkaasti, tulee Tehosekoittimen hienoimmat biisit mieleen. Heh, huvittaa jo itseänikin nämä kummalliset vertailut. Voin kuvitella miten bändin äijiä jurppii, jos sattuvat tämän lukemaan. Levyn päättää komeasti paisuva manzarekmaisella pimputuksella koristeltu Let it burn.

Hieno psykedeelisin sävyin koristeltu svengaava ja vivahderikas rokkilevy, hienosti toimiva perinnetietoinen ja tyylikäs bändi. Olen myyty. Kuin suoraan minulle täsmäsuunnattua musiikkia. Hämyä, jytää ja rokkenrollia. Lisää tätä ja heti!

Onneksi löysin bändin sattumalta edes nyt, vaikka levy on ilmestynyt jo pari-kolme vuotta sitten. Ehkä siitä on ollut alan lehdissä juttua, mutta Soundi ja Rumba ovat valitettavasti boikottilistallani. Jos ja kun orkesteri on vielä kasassa, niin pitää yrittää hankkiutua keikalle. Siitä huolimatta, että yleensä keikka kuin keikka peruuntuu ja/tai joku kuolee, jos meinaan mennä paikalle. Mutta kun tässä on viime aikoina tullut muutenkin kulttuuririentoja harrastettua.

Advertisements

Tietoja Mika

Keski-ikäinen teini-ikäinen, jota kiinnostaa jaaritella levyistä, kirjoista ja välillä muustakin tarpeellisesta.
Kategoria(t): Kuuntelemista. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

2 vastausta artikkeliin: The Vultones – Harmony

  1. Michka sanoo:

    Kuvauksesi innoittamana katsastus, löytyykö Spotifysta. Löytyy. Soimaan…
    Onpa muuten perhanan kivan kuuloinen lätty! Kiitti vinkistä!! :)

  2. suur-savo sanoo:

    on muuten entisiä savonlinnalaisia kaikki nämä bändiläiset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s