Asko Liirin 50’s divari Vuoksenniskalla

asko

Täysin ilman lupaa Askon facebook-sivuilta varastettu kuva. Kiitos ja anteeks.

Marraskuussa 2006 pääsin töihin Imatran kaupungille. Sillä tiellä olen edelleen ja sillä tiellä toivottavasti pysyn. Heti kohta Imatralla aloitettuani löysin työmatkani varrelta Vuoksenniskalta 50’s divari -nimisen firman. Rajavartiostosta eläköitynyt herrasmies Asko Liiri oli lähinnä kai ajankulukseen ja harrastuksekseen ryhtynyt divarinpitäjäksi. Melko pian ensivierailuni jälkeen 50’s divari muuttui kantapaikakseni. Paikaksi, josta vuosien mittaan ostin aivan järjettömän määrän äänilevyjä ja jonka omistajan kanssa ystävystyin.

Asko osoittautui henkeen ja vereen rock’n’roll-mieheksi. Suurten ikäluokkien edustajana rock’n’rollin Suomeen saapumisen ja etenkin 60-luvun britti-invaasion reaaliaikana kokeneeksi musiikkidiggariksi. Ei liikemieheksi, vaan musiikkidiggariksi.

Askon kaupankäyntityyli oli omalaatuinen. Olen huono tinkimään. Maksan mitä pyydetään tai olen ostamatta. 50’s divari oli ainoa firma, jossa omistaja tinki hintaa alaspäin. Parhaiten jäi mieleen kerta, jolloin Asko oli viikonlopun aikana saanut poikkeuksellisen hyvän saaliin kaikkea kivaa ja keräsin niistä alkuviikosta tietysti ihan juhlallisen nipun itselleni. Varovaisesti kysyin sitten hintaa. ”Kyllä näistä täytyy sata euroa pyytää” sanoi Asko. Nyökyttelin ja myönsin hinnan olevan sopiva ja mielelläni sen niistä maksan. ”No sanotaan sitten yhdeksänkymppiä” jatkoi Asko. Yritin estellä, että kyllä minä sen satasen niistä maksan, yhtään liikaa ei ole se. ”Kahdeksankymppiä, se on lopullinen hinta” sanoi tämä liikemies ja sen minä niistä sitten pulitin.

Joskus Askolla oli pitkään hyllyssä hyväkuntoinen Sgt. Pepperin originaali monopainos. Sen hinta oli melko suolainen. Tai siis suolainen minulle, joka en ole keräilijä ja joka en mielelläni maksa mistään levystä pariakymppiä enempää. Eräänä perjantaina tapojeni mukaan menin tarkistamaan divarin tarjonnan. Hyllyjä selatessani Asko sanoi, että ”nyt päivän tarjous, tämä ei toistu, tästä et voi kieltäytyä”, otti ko. Pepperin hyllyssään ja sanoi sille jonkun aivan naurettavan hinnan. Hinnan, jota en ilkiä tässä edes toistaa. Ostin sen tietysti, yritin tinkiä ylöspäin, mutta turhaan. Aina se oli turhaa.

Levyjen, kirjojen, lehtien, elokuvien ja antiikin lisäksi Askolla oli myynnissä kitaroita. Niitä hän itsekin ajankulukseen soitteli. Välillä minäkin viihdytin omistajaa ja asiakkaita perin kehnoilla soittotaidollani, koska Askon kitarat olivat yleensä laadukkaita ja niitä oli ilo soittaa vaikken osaakaan. Muistan kun taannoin ensimmäisiä kertoja firmassa vieraillessani löysin laarista mainion Little Miltonin tupla-lp:n, jossa ei ollut hintaa. Asko soitteli kitaraansa. Näytin hänelle levyä ja kysyin paljon se maksaa. Soiton keskeyttämisestä hieman tympääntyneen näköisenä Asko mulkaisi levyä ja sanoi, että seitsemän euroa. Olin tyytyväinen, keräsin nipun muita levyjä ja kun Asko lopetti soittamisen menin maksamaan. ”Ai tää oli Little Milton, paljonkas minä sanoin tälle hinnaksi?” kysyi Asko. Seitsemästä eurosta kerroin olleen puhe. ”Oho, en huomannutkaan, että se oli tämä levy” manaili Asko. ”Voin minä siitä enemmänkin maksaa, sano vaan hinta.” ”Olen sanani mittainen mies, hinta on seitsemän euroa” sanoi Asko, melkein närkästyneenä. Mikäs siinä, eihän siinä mikä. Maksoin seitsemän euroa.

Näitä tarinoita riittäisi moneen blogimerkintään. Kaikista niistä selviäisi se, että Asko on hyväsydäminen ja humaani mies, jolle liiketoiminnassa maksimaalista voittoa tärkeämpää oli hyvän ja pysyvän asiakassuhteen ylläpitäminen.

Viime syksynä Asko kertoi uutisen, jota olin sekä odottanut että pelännyt. 2015 hän lopettaa divarinpidon ja jää eläkkeelle. Harmitti vietävästi, vaikka toki iloitsin ja hyväksyin sen, että Asko haluaa kokonaan vapaaherraksi. Säästyypä minultakin rahaa. Olen kuitenkin vähintään kerran viikossa kantanut melko ison osan pienestä palkastani 50’s divarin vuokranmaksuun.

Kiitos Asko kuluneesta liki vuosikymmenestä! Uskallan kutsua sinua ystäväkseni, sen verran paljon tässä vuosien mittaan pohdimme kaikenlaisia asioita. Keskustelut eivät käsitelleet pelkästään musiikkia, vaan myös perin henkilökohtaisia asioita. Vuosikymmeneen mahtui paljon. Lapsien kasvua, avioeroja, muuttoja, mitä kaikkea maailmantuskaa ja iloisiakin asioita siinä olikaan. Näitäkin tuli kanssasi käytyä läpi, musiikkijuttujen ohella. Askon lisäksi myös muutamat kanta-asiakkaat tulivat tutuiksi. 50’s divari ei todellakaan ollut pelkkä kauppa. Olohuone se oli.

Musiikintäyteisiä eläkepäiviä toivottelen sinulle ja kaikkea hyvää muutenkin. Oli aina ilo asioida firmassasi. Levyhyllyni on kasvanut ansiostasi metritolkulla. Pakko myöntää, että työmatkani tuntuu paljon pitemmältä nyt, kun en enää voi pysähtyä tarkistamaan Vuoksenniskalla onko levy liikkunut tällä viikolla eli ei.

t: Mika

Advertisements

Tietoja Mika

Keski-ikäinen teini-ikäinen, jota kiinnostaa jaaritella levyistä, kirjoista ja välillä muustakin tarpeellisesta.
Kategoria(t): Huuhaa, Kuuntelemista, Lukemista. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

5 vastausta artikkeliin: Asko Liirin 50’s divari Vuoksenniskalla

  1. Hieno kirjoitus. Niin ne hyvät vanhan ajan asiakaspalveluun ja asiantuntemukseen panostavat kaupat valitettavasti katoavat kartalta ja tilalle jää muistijälki, ikäänkuin onkalo revityn hampaan tai kaadetun puun paikalle.

  2. Sammyjoe sanoo:

    Hyvä teksti. Hieno liike kyllä tämä 50’s Divari ja kyllä harmittaa että liike loppui.
    Kyllä jäi pysyvästi aukko Vuoksenniskalle sinä päivänä kun 50’s Divari sulki ovensa ja haikeaksi vieläkin vetää kun siitä liikehuoneiston ohi kulkee..
    Kiitokset Askolle näistä kaikista vuosista.

    Oli aina mukava turista päivän kuulumiset töiden jälkeen, tsekkailla levyhyllyä ja tehdä muutama ostos aina yllättävien löytöjen jälkeen. Askolla oli hieno asiantunteva sekä ihmisläheinen lähestyminen kun asiakassuhteita luotiin, samaa hyvää voisin sanoa olleen eräässä edesmenneessä Lappeerantalaisessa levykaupassa (kiitos Matti vielä kerran näistä kaikista vuosista, oli hienoa nähdä sinuakin 50’s Divarin läksiäiskahveilla).

    En oo Askoon törmännyt helmikuun liikkeen sulkemisen jälkeen, pitäs oikeastaan ottaa yhteyttä ja selvittää mitä Askolle nyt kuuluu…olis kyllä kiva tietää mikä on nyt tilanne (en kehtaa tänne mainita muuta). Jos tiedät jotain asiasta, niin laita vaikka tuonne allaolevaan sähköpostiin (kaipa tuo näkyy sinne?) viestiä joskus..

    Kyllähän myökin pari kertaa siellä 50’s Divarissa juteltiiin jotain porukalla ja oon kyllä nähnyt siut työpaikallasi, joten taidan ensi kerran tulla esittäytymään. Kirjottelin tänne blogiin pari kertaa keksityllä nimellä (K. Rask.).

  3. Sammyjoe sanoo:

    Ahas, no asia selvä, yritän tässä itse tavoitella sitä viimeistään tuossa lomani aikana.
    Jos ei muuta niin poista sitten tuo sähköposti näkyvistä jos voit..

  4. Taimi Hirvonen sanoo:

    Kauhistuin kun totesin yht’äkkiä ettei Asko ole ollut FB:ssä. Piti kesken kaiken ruveta etsimään ja löysin nämä kommentit. Voi Asko Asko !

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s