Sinkkuelämää(kö?)

elamaaJu-ma-lau-ta. Se toimi. Se siis ihan oikeasti toimi. Meinaan se iskurepliikki. Se ”lähe meille kattoon levykokoelmaani”. Tai emme me nyt tie-ten-kään menneet meille katselemaan levykokoelmaani, herra jestas. En minä sentään idiootti ole. Ainakaan niin idiootti. Mutta periaatteessa se repliikki kuitenkin toimi. Tosin en ole ihan varma, että sanoinko juuri noin. Jotain sinne päin kuitenkin. Ehkä. Tässä on tosin nyt väännetty Sen Naisen kanssa siitä, että kumpi sen sanoi, jos sanoi. Että kuka iski kenet, jos joku jonkun iski. Ja millä sanoilla. Jossain vaiheessa puhuimme kuitenkin levyistä. Taisi kyllä olla Se Nainen kun aloitti sen. Mitähän tässä nyt oikein on tapahtunut? Mitä välii. Periaatteessa repliikki kuitenkin toimi. Kun vielä saisin tämän typertyneen hymyn pois naamaltani. Työ- ja opiskelutoverini passittavat minut kohta hoitoon.

Ääh, hiittäkö tuota vatkaamaan. Kuuntelen levyjä. Sinkut pyörimään. Ensin Manfred Mannin Ha! Ha! Said the clown. Hieno hieno löytö 50’s divarista taas. Tykkäisiköhän Se Nainen tästä? Sitten Frankie Lymonin Why do fools fall in love. Hyvä kysymys, erittäin hyvä kysymys. Mutta mikä on vastaus. Pitää varmaan kysyä Siltä Naiselta, jos hän tietäisi. Hieno levy tämäkin.

Jaa, pitäisiköhän soittaa sille. Mitäs vielä kuuntelisin. Kalin Twins esittää kysymyksen When. Tänään? Ehkä. Mitähän Se Nainen pitäisi tästä. Leskis-Juice otti muuten pikkuisen vaikutteita Whenistä Hauhoon. Pikkuvikoja. Kotimaista väliin, Pekka Loukialan Nyt tai ei koskaan. Hmm. Nyt tai ei koskaan? Ihan totta, joo. Näin se on. Mistä Pekka arvasi.

Ääh, nämähän ovat ihan tyhmiä nämä levyt. Ketä kiinnostaa jotkut vinyylit, kun maailma on niin ihana paikka. On kaunista lunta ja viehättävää loskaa. Salaattia ja sellerinjuurta, lampaanpaistia, kevätaamuja. Ihana sumu ulkona. Turussa oli ihanaa kävellä toppatakki päällä vesisateessa. Elämä on niin ihanaa. Laitan levyt myyntiin ja lahjoitan rahat ihanille kodittomille kissoille. Ostin minä yhden levyn Turusta.

Kysyin muuten Siltä Naiselta, että voinko tällaisen blogimerkinnän kirjoittaa. Voin. Tai ainakin näin olin ymmärtävinäni, että voin. Sikäli kun kysyin. En muista. Kun eilen matkustin Turusta takaisin Suomeen, niin läksin sekä Pasilassa että kotikylän asemalla junasta poistuessani kävelemään väärään suuntaan. Jotenkin ei pää vaan toimi.

Mainokset

Tietoja Mika

Keski-ikäinen teini-ikäinen, jota kiinnostaa jaaritella levyistä, kirjoista ja välillä muustakin tarpeellisesta.
Kategoria(t): Huuhaa. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

3 vastausta artikkeliin: Sinkkuelämää(kö?)

  1. Digiseniili Turusta sanoo:

    Ehkä Plantin versio ”Sea of Lovesta” olis nyt sulle sopivaa kuunneltavaa. Näytit viskiin hukutetulta skotilta viimeks tavatessa. Tai Sgoiliin…

  2. Mika sanoo:

    Myönnän ja tunnustan, että en ehkä ollu viime viikolla ihan tavallinen yrmeä ja masentunut itseni. Ja Sgoil oli loistavaa! Kiitos Turun esittelystä, Digiseniili.

  3. Digiseniili Turusta sanoo:

    Eipä mitään kiittämistä, kiitosta ittelles vaan mukavasta seurasta. Eikä ollu kummoinen esittely. Siihen tarvitaan heinäkuu. Ja lomaa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s