Vuosikatsauksen joulupäivitys

joululevytJoskus vuosia sitten pidin joulusta. Lämminhenkinen juhla, jos sen semmoisena ymmärtää ottaa. Nyt se on päivä muiden joukossa. Kuusessa ollaan -levyn biisi Joulu yksin soi päässäni. No, ainakaan ei tarvitse riidellä kenenkään kanssa. Huomenna haen lapset ja fiilis paranee.

Kuten vuosikatsausta tehdessäni arvelin, tämän vuoden julkaisuja tulee hankittua vielä melkoinen nippu. Pikku hiljaa. Juuri ennen joulua itellankantaja muutaman semmoisen luokseni toi.

Leonard Cohenin Popular problems on hieno levy. Cohen on kuin vanha bluesukko, jolle ikä ei merkitse muuta kuin syvyyttä musiikkiin. Sattuneesta syystä hyllyssäni ei ole kuin pari Cohenin levyä enää, mutta tämä tulee soimaan ankarasti tänä talvena. Siitä olen varma.

Pekka Pirttikangas on vanha bluesukko myös. Paljon ikäistään vanhempi. Ensimmäiset levytyksensä hän lienee tehnyt jo aikaan savikiekkojen. Siltä ainakin kuulostaa. Faarao & Kakspäinen Narttu -yhtyeen Kukaan ei korvaa äitiä on mahtavaa jatkumoa Cosmo Jones Beat Machinen ja Kuhmalahden Nubialaisten aloittamalla tiellä. Yhdessä Pekko Käpin kanssa Pirttikangas menee aina vain syvemmälle suomalaiseen, amerikkalaiseen ja afrikkalaiseen hengelliseen tai henkiseen juurimusiikkiin. Jo aloitusbiisi Äidittömät lapset vetää jalat alta ja mieleeni tulevat sanat joita sanoin Blind Willie Johnsonin gospelista: Uskot tai itket ja uskot. Ainoa negatiivinen asia jonka levystä keksin on se, että tekstiliitteen lie suunnitellut joku alle kolmekymppinen silmälasiton näköhirmu, joka ei ymmärrä, että tällaisia levyjä kuuntelevat keski-ikäiset äijät. Äijät, jotka lainaavat kirjastosta isotekstisiä kirjoja ja jotka riemuitsevat EU:n uudesta elintarvikeasetuksesta, joka määrää ruokapakkauksiin suuremmat kirjaimet. Herätys, arvon graafikot: Kirjaimet suuriksi ja mustalla fontilla!

Menin taas hypeen mukaan jo hommasin Räjäyttäjien Rock’n’roll painajaisen. On se kunnon räminärokkia, on se. Bändiä on verrattu Hurriganesiin, mutta minulle tämä on Sleepy Sleepers soittamassa punkisti Tehosekoitinta. Perinne ja rock’n’roll on hallussa, mutta ihan vakavasti tätä ei voi tietyn huumoriaspektin takia ottaa. No, ehkä tilanne muuttuu kuuntelukertojen myötä ja viimein ymmärrän, että rock’n’roll ei ole niin kauhian ryppyotsaista touhua.

Samaan syssyyn hommasin tietysti Jukka Nousiaisen soolo-lp:n Huonoa seuraa. Hurjimmat kriitikot ovat verranneet Nousiaista Roky Ericksoniin ja Hasil Adkinsiin. Eikä siinä mitä, hieno levy on tämä. Lähellä rock’n’rollin ydintä Nousiainen liikkuu. Kukaan ei määrää mitä Nousiainen tekee, hän tekee musiikkia jota haluaa. Samat sanat tähän levyyn pätevät kuin Rock’n’roll painajaiseenkin. Yksi biiseistä on nimeltään Jytäkesä -76 ja se nimi tiivistää levyn ajankohtaisen tunnelman hyvin. Toistan itseäni: Miksi tehdä uutta, kun voi tehdä vanhaa. Toivottavasti Jukka & Jytämimmit tekee levyn myös.

Kingston Wallin ensimmäisen levy on kaikille varmasti tuttu, joten ei siitä sen enempää. Svart on tapansa mukaan tehnyt komeaa työtä vinyylipainoksen kanssa.

Näiden levyjen parissa tämä jouluaatto kuluu rattoisasti. Väliin Poguesin Fairytale of New York, Jussi Björlingin O helga natt ja Juicen Me käymme joulun viettohon. Eiköhän tämä tästä, huomista odotellessa. Hyvää joulua kaikille blogini lukijoille! Teille molemmille, siis.

Mainokset

Tietoja Mika

Keski-ikäinen teini-ikäinen, jota kiinnostaa jaaritella levyistä, kirjoista ja välillä muustakin tarpeellisesta.
Kategoria(t): Kuuntelemista. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

8 vastausta artikkeliin: Vuosikatsauksen joulupäivitys

  1. Digiseniili Turusta sanoo:

    Lapsuuden jouluista on jäänyt vähän paskanmaku suuhun, joten mulle on aina hiukan vaikeeta orientoitua tähän hartaaseen juhlaan. No, hiukan skottilaista, niin se kivasti tasoittaa mielialaa. Muksut on vissiin ihan tyytyväisiä. Se tuntuu kyllä mukavalta.

    • Mika sanoo:

      Niin. Suuret odotukset kärjistyvät yleensä riidoiksi ja pettymyksiksi. Ei kannattaisi odottaa eikä yrittää mitään.

  2. Kaima Stadista sanoo:

    Hätäisesti kun luin, niin meinasin jo sekottaa Pekka Pirttikankaan ja Pelkkä Pirttisen, jota Esa Kuloniemi näemmä soittanut eilisessä radio-ohjelmassaan. Elikkä onpa mulla sitten kaksi nimeä perehdyttäväkseni, sillä kyllähän tuo blues-musiikki kiinnostaa.

    Ja täällä ilmoittautuu varmaan kolmas, ellei ties kuitenkin kuinka monennes lukijasi, sillä kyllä mielelläni olen lukenut aina tätä blogiasi, useimmiten hissukseen hymähdellen, että näinhän se tosiaan on. Jos tämä olisi naamakirja, niin tykkäys-painiketta olisin klikannut aikaa sitten monasti. Elikkä eipä muuta kuin kohti uusia innostavia kuunteluelämyksiä, inspiroituneita kirjoitteluhetkiä ja toivon mukaan entistäkin parempaa uutta vuotta! :-)

    • Mika sanoo:

      Wau, nyt tiedän jo viisi lukijaa! Tässähän vallan ylpistyy.

      Blogi on ollut vähän hiljaiselolla, kun tuon turkulaisen digiseniilin kanssa ollaan samalla luokalla koulussa ja välillä pitäisi tehdä kotitehtäviäkin. Mutta josko tästä piristyisi pikku hiljaa. Valitettavasti local dealer (Vuoksenniskan 50s divari) siirtyy viettämään eläkepäiviä, joten levynostotahti hiljenee ankarasti. Hyviä puolia siinä on se, että ehkä sen jälkeen jää rahaa ruokaan ja vaatteisiin.

  3. Kaima Stadista sanoo:

    Hmm, sinä kun olet ostellut melko reippaaseen tahtiin levyjä ainakin meikäläiseen verrattuna, niin ehditkö kuuntelemaan kaikkea aina heti, vai jääkö jotakin ”sadepäivän varalle” (Jayhawksia lainatakseni)? Vaan taisihan aiheesta olla juttua täällä tai sitten jossakin ihan muualla. Onkohan mulla ollut esim. Elviksen Walk A Mile In My Shoes-boxi varmaan 15 vuotta, vai koska se ilmestyikään? Ja ihan tässä syksyllä bongasin uusia hienoja biisejä siitä, diggailtuani aikanaan enempi sitä That’s The Way It Is-aikaista matskua. CD-boxeilla riittää naposteltavaa, mutta samanlainen juttu kävi myös aikaa sitten ostamani Jim Croce-tuplan kohdalla. Musiikin ostaminen on siis vähän kuin laittaisi rahaa pankkiin… ainakin levykauppiaan pankkiin.

    Noh, me samanhenkisesti suhtautuvat seuraamme aina varmaan ymmärtäväisinä Anonyymit-keskustelujanne. Minullakin on tullut itseni kanssa joskus riita, kun olen yrittänyt tyhjin käsin poistua levykaupasta.

    • Mika sanoo:

      Walk a mile in my shoes ja muut Elviksen (ja kaikkien muidenkin) boksit ovat tosiaan vähän sellaisia, että on hienoa kun ne ovat hyllyssä, mutta niiden kuuntelu on perin vaivalloista.

      Lähtökohta on tietysti se, että pyrin kuuntelmaan kaikki ostamani ainakin kerran ennen hyllyttämistä. Kuitenkin valehtelisin jos väittäisin, että pystyn tekemään näin aina. Esim. just viikonloppuna löysin hyllystäni Oscar -nimisen bändin levyn, jota muistan kyllä divarissa käännelleeni, mutta vasta väitin jollekin, että ostoreaktio jäi syntymättä. Eipä ollut jäänyt… Eli siis, liian paljon on hyllyssäni levyjä odottamassa sadepäivää. Etenkin sinkkuja. Mutta toisaalta nimenomaan sinkut ovat kivoja esineitä, joita voi hyvin omintunnoin jättääkin kuuntelematta, niiden funktio on jossain muussa ja etenkin tulevaisuudessa. Älppäreiden kuuntelemattomuudesta se vielä jäljellä oleva omatunto soimaa. Oma lukunsa ovat tietysti formaattipäivitykset (cd:stä älppäriksi), niitäkään ei välttämättä tarvitse kuunnella.

      Ai miten niin materialisti? Ai miten niin fetisisti? Häh?

  4. Michka sanoo:

    Toivottavasti joulu kuitenkin meni mukavahkosti. Eihän se tosiaan näin aikuisena enää mikään riemujuhla ole, mutta parhaimmillaan ihan kiva pikku hengähdystauko.
    Oikein mainiota alkanutta vuotta!

    • Mika sanoo:

      Kiitos, sitä samaa sinulle! Itse asiassa tänä vuonna ovat asiat menneet yllättävän mukavasti. Tosi mukavasti. Katastrofia odotellessa…

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s