Vuosikatsaus 2014

Oho, ollaan jo itsenäisyyspäivässä. En voi ymmärtää missä kuosissa valtion tietokonejärjestelmä on, koska tänäkään vuonna ei tullut ylennystä, kunniamerkkiä eikä juhlakutsua. Ei edes vuoden isä -palkintoa. Pitää ilmoittaa Suomen it-tuelle, että systeemissä on vikaa. Vuodesta toiseen sama juttu.

Alkaa silti olla Herran vuosi 2014 paketissa. Uskaltaudun tekemään katsauksen niihin tämän vuoden julkaisuihin, jotka ovat hyllyyni päätyneet tuoreeltaan. Kuten aina ennenkin, tämän vuoden julkaisuja kertyy hyllyyn vuosien mittaan vielä kymmenittäin. Oikein hyvä levyvuosi taas, mutta jostain syystä aivan semmoiseen hehkutukseen en pääse, kuin edellisvuosina. En usko, että se johtuu levyistä, vaan siitä, että itselläni on ollut sen verran hektinen vuosi ja etenkin syksy, että en paljon jaksa hehkutella. Energia kuluu jo siihen, että yritän pysyä valveilla. Mutta asiaan:

70-luvun Vihannekset – Non stop CD
70-luvun Vihannekset – Rukoillaan äiti (olen kypsä nyt) CDEP
Näistä löytyy selostus blogistani jo ennestään.

AC/DC – Rock or bust LP
AC/DC ilman Malcolmia tuntui ajatuksena samalta kuin Deep Purple ilman Jon Lordia ja Black Sabbath ilman Bill Wardia. Mutta Purplen ja Sabbathin tavoin AC/DC ei muuttunut miksikään miehistönvaihdoksesta huolimatta ja Rock or bust tuntuu ensikuunteluiden perusteella ihan Johnson-ajan kärkipään levyihin kuuluvalta pläjäykseltä. Saa nähdä jääkö tämä kestokuunteluun vai käykö niinkuin aina ennenkin, että soittimessani pöyrivät vain Bon Scottin aikaiset levyt. Mutta mitä seuraavaksi? Motörhead ilman Lemmyä, Rolling Stones ilman Keefiä?

Beatles – Long tall sally 7″
Suomeen on näköjään tuotu uusi tavaranostopäivä, black friday. Joopa joo, ei auta paheksua, kun itsekin lankesin tuon markkinointitempauksen takia levyjä ostamaan. Hienoa, että Beatlesin seiskoja uudelleenjulkaistaan taas, mutta jostain syystä kuuntelen mielummin niitä vanhoja ja rahisevia painoksia. Jotain psykoakustiikkaa sen täytyy olla, että ne kuulostavat paremmilta.

Blues Pills – s/t 2LP
Taas yksi uusi hämybändi. Hyvä sellainen. Miksi tehdä uutta, kun voi tehdä vanhaa.

Rosanne Cash – The river & the thread LP
Oikein mainiota kevytkantria, johon lankesin kuultuani yhden biisin radiosta. Harmi, kun radiota ei juontajalänkyttäjien ja toimittamattoman ohjelmavirran takia pysty juuri kuuntelemaan, jos sieltä kerran tulee näin hyvää musiikkia.

Devilstomp – s/t CDEP
Rovaniemen miesten omakustanne, tarkemmat speksit löytyvät tämän blogin sivuilta.

Faarao & Kakspäinen Narttu – Siwan kassit 7″
Faarao Pirttikangas jaksaa aina yllättää ja tällä kertaa yllätys oli se, että en yllättynyt yhtään. Kai se pitkäsoitto pitää silti hommata, Pirttikangas ja Käppi ovat kuitenkin niitä, jotka pitävät omaperäisen musiikin hengissä.

First Aid Kit – Stay gold LP
First Aid Kit – America 10”
Stay goldista horisin jo aiemmin. Että miuta ottaa pattiin, kun olen hyllyttänyt bändin debyyttipitkäsoiton vääriin aakkosiin enkä löydä sitä. Lupasin lapsilleni vitosen, jos löytävät. Mutta heidänkin innostuksensa loppui varttitunnin etsimisen jälkeen.

Tuomas Holopainen – Music inspired by The life and times of Scrooge 2LP
Kirjoitin tästä jo. Hieno levy, Holopainen ei petä.

Huojuva Lato – Lauluja menneiltä kesiltä CD
Tästäkin löytyy arvio ennestään.

Kingston Wall – We cannot move 7″
Niin. Kauan odotetut Kingston Wallin uusintajulkaisut saivat levykeräilijät ja -trokarit ennennäkemättömään kiimaan. Lankesin minäkin, vaikka toisaalta arveluttaa, että alunperin cd-muodossa julkaistuista levyistä väännetään uusintapainokset nyt, kun vinyylihörhöilystä on tullut muotia. Mutta oli se niin tärkeä bändi reaaliaikana itselleni, että samaan hypeen lankesin kuin muutkin.

Maaginen Teatteri – Kun minua ei enää ole CD
Arvio löytyy blogista.

Nazareth – Rock’n’roll telephone 2LP
Pakko tämä oli ostaa, koska kyseessä lienee viimeinen McGaffertyn laulama Nazareth-lp. On se hienoa, että eläkeukoilta tulee uusia levyjä, kun ne kerran ovat hyviä.

Tom Petty & The Heartbreakers – Hypnotic eye LP
Mainio, reipas rokkilevy, joka muodostui kaveriporukkamme perinteisen viikonlopunmittaisen reippailureissun nimikkoäännitteeksi alkusyksystä.

Pink Floyd – Endless river 2LP
Tämä olisi helppo haukkua ja tietysti tämä pitäisi haukkua, että vaikuttaisi vakavahenkiseltä Pink Floyd -diggarilta. Mutta en hauku. Kuuntelen mieluusti, oikein hyvä levy. Gilmourin kitarointi nyt vaan on niin Gilmour.

Robert Plant – Lullaby and… The geaseless roar 2LP
Eläkeukko jaksaa tehdä hienoja levyjä vuodesta toiseen ja ennen kaikkea uudistua. Plant ei ole koskaan jämähtänyt menneisyyteen ja tämä levy on taas hieno osoitus siitä.

Pronssinen Pokaali – Sotkamur CD
Kts. aiempia merkintöjäni.

Rakas Rappio – Irstaita leikkejä CD
Tämänkin olen käsitellyt. Nuorten miesten hieno levy. Hyvä että kaikki rokkarit eivät ole kansaneläkeiässä.

RuoTo – Talvenselkä CD
Ja tämä on reposteltu. Pohdin silloin muistaakseni bändin nimen etymologiaa. Myöhemmin olen viisastunut ja nimi tarkoittaa kuulemma Ruokottomia Tosikkoja…

Sammal – No 2 LP
Hämyily ja progeilu on hengissä ja voi hyvin Suomessa. Suomessakin.

Sanktio – Haureuden kattila CD
Sanktio jaksaa painaa, ansaitsi jonkunlaisen yrittäjäpalkinnon urastaan kyllä.

Robert Webb – Liquorish allsorts CD
Ääh, tästä en osaa sanoa vieläkään mitään, vaikka lupailin jossain vaiheessa herra kansitaiteilijalle, että tekisin levystä blogimerkinnän. Ehkä joskus vielä.

Weeping Willows – The time has come LP
Tämä jäi alkuinnostuksen jälkeen pölyttymään hyllyyn, pitänee kaivaa se esiin. Hyvä levy kuitenkin.

Jack White – Lazaretto LP
Kai tämä on vinyylirunkkareiden märkä uni. Ihme hybridilevy, joka soi etuperin ja takaperin ja neulan asettelusta riippuen saattaa (kuulemma) soida joku ihan eri biisi kuin edelliskerralla ja etiketistäkin saattaa kuulua jotain. Jos en olisi kaikkea tätä lukenut netistä, olisin ollut ensimmäisellä kuuntelukerralla aika hämmentynyt. Jokunen vittusaatana pääsi suustani nytkin, vaikka tiesin asiasta. Ymmärrä tämmöistä erikoisuudentavoittelua. Taidan ostaa cd:n, niin tulisi kuunneltuakin. Ihan hyvä levy, meinaan.

Pepe Willberg – Pepe & Saimaa 2LP
Matti Mikkolan Pepe Willbergin nimellä julkaisema soololevy on saanut osakseen hirmuisen hehkutuksen. Ei turhaan, hyvin on kestänyt kuuntelua. Taisin tämänkin repostella jo aiemmin.

V/A – One of these days – The Anna Records story 2CD
A-liikkeen halpiskokoelmia ei tänä vuonna tätä enempää hyllyyni ilmestynytkään. Harmi, tämä on meinaan vallan mainio sarja.

Että semmoista. Jäiköhän joku listasta pois? 2014 on näin alan harrastajan näkökulmasta katsoen ollut varsinainen vinyylivuosi. Keski-ikäiset äijät ovat kaivaneet levysoittimensa ja vanhat levynsä naftaliinista ja hehkuttavat niitä Facebookissa, nuoriso osoittaa trendikkyyttään hommaamalla vinyylejä, vaikkei kaikilla taida edes soitinta olla. Ehkä kyse on jonkinlaisesta harhasta, kun asiaa tulee melko tarkkaan seurattua. Kuka härjillä ajaa se härjistä puhuu. Voi olla niin, että musiikkia aktiivisesti seuraamaton porukka ei ole vinyylibuumista kuullutkaan. Kirpputoreilla asia kyllä on huomattu ja Richard Claydermanista, Francis Goyasta ja muista harvinaisuuksista pyydetään parhaimmillaan komeita summia.

Mutta ei auta mikään, ei. Tuoreimmassa Kramppeja & nyrjähdyksiä -albumissa Esko huomaa yllätäen, että hänen levyhyllyssään on ”tuhannen vinyylin vaje”. Tuttu tunne. Niin se on, nyt ja aina.

Advertisements

Tietoja Mika

Keski-ikäinen teini-ikäinen, jota kiinnostaa jaaritella levyistä, kirjoista ja välillä muustakin tarpeellisesta.
Kategoria(t): Kuuntelemista. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

5 vastausta artikkeliin: Vuosikatsaus 2014

  1. Michka sanoo:

    Hieno katsaus. Jotain löytöjäkin tuli tehtyä sun blogin kautta, esim. First Aid Kit oli mennyt multa täysin ohi ja sehän osoittautui hehkutuksesi arvoiseksi. Niin ja Tom Pettyn uuslöysin.

    Noista Kingston Wallin vinyylijulkaisuista mulla on vähän skitsofreeninen mielipide. Tai onkohan mulla ees mielipidettä, kunhan pohdiskelen. Yhtäältä minäkin pidän näitä julkaisuja vähintäänkin arveluttavina, enkä itse aio mitään niistä hankkia, vaikka Kingston Wall cd-kokoelmani onkin suht kattava (koko Trinity-katalogi, Zen Garden ekapainokset, Freakout, Real Live, King Size…), joten keräilyn piikkiin voisi mennä. Mutta ei, tuohon en lähde. Enkä mä nyt oikein keräilijäksi kelpaa muutenkaan, multahan puuttuu japsipainoksetkin. Kasettipainokset trilogiasta olisi kyllä pitänyt aikanaan hankkia ja ostaisin vieläkin, jos vaan tulisi jossain järkevällä hinnalla vastaan.

    Toisaalta, ellei Kingston Wallin ura olisi osunut juuri siihen ajanjaksoon kuin se osui ja/tai jos levyt olisi silloin julkaistu isommalla koneistolla, niin eiköhän ne olisi alkujaankin myös vinyylinä ulos tulleet. Siinä mielessä nämä uusiojulkaisut voi ajatella historiallisen epäkohdan paikkaamisena. On myös vaikea kuvitella muuta 90-luvun bändiä, jonka kohderyhmälle vinyylijulkaisut olisi yhtä kova juttu. Ihan sama. Pitäkää vinyylinne.

  2. Mika sanoo:

    Jep, hyvää pohdintaa. Voisin allekirjoittaa, vaikka itselläni ei ole ennestään kuin orginaalit cd:t ja sitten se boksi. Mutta olet selkeästi vahvempi ihminen kuin minä, koska jätät vinyylit ostamatta…

  3. Michka sanoo:

    Voi kai sitä vahvuudeksikin sanoa, että pitää 90-luvulla tekemästään päätöksestä kiinni. Vinyylisoitin meni, uutta ei tule. Onhan se tänä päivänä haastavahkoa, kun vinyyleistä on tehty niin seksikkäitä ja cd on runtattu vinyylin ja digijakelun väliinputoajaksi ja seksikkyysasteikon toiseen ääripäähän.
    Ja ehkä sekin on vahvuutta, että torjuin sen hienoisen houkutuksen hommata KW-vinyylit ihan vaan keräilymielessä.
    Hitto, että mä oonkin vahva! :D

  4. Michka sanoo:

    ”Kerrottakoon, että myös Kingston Wall suunnitteli vinyylijulkaisuja jo 90­-luvulla, mutta meidän omakustannekuviomme pyörivät jo valmiiksi miinuksella…” Näin vahvisti Sami Kuoppamäki Soundissa aiemmassa kommentissa esittämäni arvelun. :)

    • Mika sanoo:

      Kingston Wall osoittaa taas sen, että tappiolla toiminen tuottaa ne kaikkein kovimmat jutut… Kysykää vaikka Love recordsilta. Ja ehkä vaikka 70-luvun Vihanneksilta, luulen ma…

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s