Eartha Kitt – I love men

OLYMPUS DIGITAL CAMERAEilen oli miestenpäivä. Turhaan. En saanut yhtään lahjaa ja työpaikalla kohdeltiin kuin ilmaa. Normaalisti, siis. Kuin mitään merkkipäivää olisi ollutkaan. Odotin vähintään punaista mattoa. Ja ties mitä. Kotimatkalla kauppareissulla kauhistelin, että edes S-marketissa ei ollut mitään aiheeseen liittyvää somistusta esillä. Makkaraa ostin kuten muinakin päivinä, ei tarvinnut pelätä juhlapäivämainosten pauloihin lankeamista. Eli itse on kaikki hoidettava, merkkipäivämuistamisista lähtien: Ostin 50’s divarista omin rahoin itselleni lahjan. Eartha Kittin lp:n I love men.

Kittin Where is my man -video pyöri telkkarissa jokusen kerran ilmestyessään. Ihmettelin ja paheksuin silloin suuresti, että miten tuommoinen ikäloppu mummoihminen kehtaa keikistellä vähissä vaatteissa ja haikailla miesten perään. Törkeää. Jostain syystä Eartha ei enää näytä levyn kannessa yhtään ikälopulta mummolta, vaan ihan vetävältä mimmiltä. Olinko jotenkin hölmö teininä? Teininäkin. No, voi se johtua siitä, että näköni on reilussa kolmessakymmenessä vuodessa jonkun verran huonontunut.

Ei vaan oikeasti; rouva ei ollut vuonna -84 vielä kuusikymppinenkään. Nainen parhaassa iässään, siis. Tosin nainen on tietysti aina parhaassa iässään, ihan 17-vuotiaasta lähtien…

Vaan tällä levyllä on myös musiikkia. Huomasin sen, kun viimein lakkasin tuijottamasta kansikuvaa. Musiikkia, eli selkeästi aikansa popmusiikkia. Tosin etenkin nimibiisissä 70-lukudiscoilulla sävytettynä. Earthalla on komea, seksikäs ääni. Siitä ja myös musiikista muuten tulee mieleen Nina Hagen. Ei I love men Hagenin kaltaiseen innovatiivisuuteen yllä, mutta tyylissä on jotain samaa.

Hirmuisen pitkiä biisejä levylle on siunaantunut. Ei yhtään alle viiden minuutin kappaletta. Hittibiisi Where is my man on venytetty kymmenminuuttiseksi. Ja kelpaa tuota venytellä, hieno biisi. Onneksi hyllystäni löytyy myös singleversio. Sitä voi kuunnella, jos tuntuu ettei kroppa kestä Earthan kehräystä ja murinaa noin pitkään. Earthan karisman ympärille levy on rakennettu ja se karisma kantaa kyllä.

Miestenpäivä päättyi siis kaikkien pettymysten jälkeen mukavasti. Hyvä levy, katselen mielelläni. Tai siis kuuntelen.

Advertisements

Tietoja Mika

Keski-ikäinen teini-ikäinen, jota kiinnostaa jaaritella levyistä, kirjoista ja välillä muustakin tarpeellisesta.
Kategoria(t): Kuuntelemista. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

3 vastausta artikkeliin: Eartha Kitt – I love men

  1. Digiseniili Turusta sanoo:

    Eikös samoihin aikoihin Weather Girlsit laulaneet siitä, kun taivaalta sataa ukkoja? Ja olivat vielä tyytyväisiä. Tytöt siis. Kyllä ennen vanhaan miestä arvostettiin ihan eri tavalla. Eilen kun, siis MIESTENPÄIVÄNÄ, tulin iltavuorosta kotiin, niin emäntä tokaisi ”Joko sä ny tulit? Ei oo ruoka valmista.” Lohtuna kuuntelin sitten Turun kaupunginkirjastosta lainaamaani Blues Pillsin CD:tä ja kattelin niitten nätin laulajan kuvaa. Mitähän se Erin olis sanonut työpäivän jälkeen, jos olis ollut tuossa rouvan paikalla…?

    • Mika sanoo:

      Kyllä eivät menneet sukupolvet voinneet kuvitellakaan miten pal kauhiast me nykymiehet joudumme kärsimään!

      Erin olisi varmasti sanonut, että ”käy sohvalle rakkaani, tuon sinulle oluen ja hieron niskojasi, ruoka on valmista hetken kuluttua.”

      • Digiseniili Turusta sanoo:

        Noin vähän mäkin kuvittelin. Kyllä se musiikin henkisesti stimuloiva voima on niin ihmeellinen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s