Anonyymit addiktit, 34. istunto

-Hei Mika.

-Hei.

-Olen ylpeä sinusta.

-Oho. Miksi ihmeessä?

-Olet viimein tajunnut, että jätät sen typerän blogisi kirjoittamisen vähemmälle.

-Ai sen. Niin, juu. Ei ole tässä oikein aikaa.

-Aikaa? Luulin, että et päivitä sitä siksi, koska et enää ostele levyjä.

-Öö…

-Jaahas. Ostelet siis edelleen?

-En minä nyt niin, en. Oikeastaan paljon ollenkaan. Ihan vain silloin tällöin. Joskus. Jonkun yksittäisen erityisen tärkeän levyn sattuessa kohdalle.

-Jonkun yksittäisen erityisen tärkeän levyn sattuessa kohdalle. Tarkoitatko esim. sitä tilannetta, kun tuli ilmoitus postipaketista, että Itella-toimipaikassa odottaa 3,5 kg:n lasti sinkkuja?

-Häh? Kuka kertoi? Mitä helevettiä?

-Meillä on tiedonantajamme kyllä. Vai tarkoitatko näitä kahta Justin Haywardin soololevyä, että olivat ”erityisen tärkeitä”? Kuka ihme edes on Justin Hayward?

-Etkö muka tunne? Hah. Kaikkihan sen tietävät. Procol Harumin laulaja, tietysti. Hölmö. Eiku siis Moody Bluesin. Mutta kuitenkin.

-Niin-pä. Ja taas yksi Deep Purple, taas yksi The Who, taas yksi David Bowie, taas yksi Lucinda Williams. Ebba Grön? Ja Emmanuellen soundtrack oli tietysti oikein erityisen tärkeä, koska siinä on tissit kannessa.

-Heh heh, ai se. Juu, se on kyllä. Tärkeä. Hienoa musiikkia, Mustajärven Patekin on versioinut. Ja kyllähän tissit on kiva asia.

-Toisin sanoen olet ostanut levyjä täysin vailla tolkkua. Mitä tässä nyt tälläkin viikolla on ollut. Grace Jones, Joni Mitchell, Ry Cooderia nippu, blueslevyjä toinen nippu, joku kehno McCartneyn levy, Alabama? Mikä ihme on Alabama? Joku J.J. Cale, joka sinulla oli ennestään cd:nä, Judas Priestin live. Judas Priestin live? Eikö tämä teinimusan kuuntelu alkaisi jo piisata? Otis Redding, jota on cd:nä ennestään ihan tarpeeksi. Zodiac Mindwarp? Milloin olet muka kuunnellut sen äijän debyyttilevyn viimeksi, häh?

-Niin siis tuota…

-Ja tässä tosiaan vain tämän viikon ostelut. En edes viitsi luetella kaikkia tämän syksyn hankintojasi. Aika ei riitä.

-No kun elämä on aika tyhjää, pitää jotenkin täyttää sitä.

-Ai tyhjää, vaikka just väitit, että ei ole aikaa kirjoittaa blogia?

-No ei ole, ei. Kaikkea muuta tekemistä.

-Kuten esimerkiksi mitä?

-Aloitin mm. opiskelun. Se vie aikaa.

-Opiskelun? Missä?

-Joku Turku se oli. Joku rannikkokaupunki. Turku tai Espoo tai joku semmoinen.

-Jaahas. Sehän on hyvä, et niin ehdi roikkua levykaupoissa.

-Juu kuule, siinä junanvaihdon välissä kerkiää hyvin käymään ratsaamassa Black&Whiten ja HippieShaken, Anttilastakin löytyy välillä jotain, niinkus nyt Pettyn ja Plantin uudet!

-Het-ki-nen. Miten tämä on mahdollista? Minähän ilmoitin työnantajallesi jo vuosia sitten, että matkat pitää suunnitella siten, että sinulle ei jää minkäänlaista luppoaikaa missään välissä.

-Ai niin, se juttu. Nooh, olen pystynyt toimistotädin kanssa sumplimaan junaliput ilman Johtajan väliintuloa. Nämä pitää suunnitella nämä hommat tarkasti.

-Selvä. Otan huomenna yhteyttä esimieheesi, tästedes hän tarkistaa matkasuunnitelmasi ja huolehtii siitä, että ylimääräistä aikaa ei jää.

-Ei tämä oikeastaan hänelle kuulu. Ihan tarpeeksi hommia hällä muutenkin.

Advertisements

Tietoja Mika

Keski-ikäinen teini-ikäinen, jota kiinnostaa jaaritella levyistä, kirjoista ja välillä muustakin tarpeellisesta.
Kategoria(t): Huuhaa. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

7 vastausta artikkeliin: Anonyymit addiktit, 34. istunto

  1. Johtaja sanoo:

    Mini-interventio eli lyhytneuvonta eli varhainen puuttuminen on jo tehty. Turhaa kaikki. Ja miksi edes yrittää. Onhan tässä muitakin, joiden asioihin puuttua, jopa kokonaisia työryhmiä valvottavana. Eihän tilanne edes ole kovin paha, vielä. Vai onko kokoelmissa jo Asan levyt Avaimesta alkaen, onko Steen1:n ja Jussi Lammen Bensaahan ne pojat tuli hakemaan, entä Celldweller jo tutttu? Serj Tankianin jazzlevy ja Orca-sinfonia kai kuitenkin? Minulla ainakin on.

  2. Vahingollista luettavaa tämä blogisi :-). Nyt kun mainitsit Tom Pettyn, niin muistin taas Red River-biisin ja pohdin että pitäisikö ostaa Hypnotic Eye. Sen verran kai hämäläistä minussa, että Wildflowersin ostin vasta nyt, pari vuosikymmentä ilmestymisensä jälkeen
    . Sitä olen kuunnellut tänä syksynä ja lukenut kirjaa ”Conversations with Tom Petty”. En ole pitkän linjan TP-fani. Levyt ”Full Moon Fever” ja ”Into The Great Wide Open” ostin silloin aikanaan Travelin’ Wilburysista innostuttuani. Ensinmainitunkin kuuntelin taannoin pitkästä aikaan ja se kuulosti mainiolta kokonaisuudeltaan.

    • Mika sanoo:

      Hyvin samoja latuja miunkin Petty-diggailu on mennyt. Full moon feverin ostin ilmestyessään, sen jälkeen heti parinkymmenen vuoden tauon jälkeen Wildflowersin Anttilan alennusmyynnistä ja nyt sitten tämän uusimman. Pari muuta levyä on siinä välissä löytänyt tiensä hyllyyni.

  3. Michka sanoo:

    Full Moon Fever oli munkin eka TP-levy, silloin ilmestyessään. Taitaa olla ikäkysymys. :)
    Sittemmmin myin kaikki vinyylit pois (mitä ei tällä foorumilla saisi varmaan paljastaa) ja meni kauan ilman yhtään TP-lättyä. Joitakin vuosia sitten kuulin & Heartbreakersin esikoista ja hemmetti, että olikin kovaa kamaa. Sehän oli hommattava. Sen jälkeen on ollut tarkoitus hankkia niitä muitakin, mutta toistaiseksi ovat kuitenkin jääneet muiden hankintojen jalkoihin.

    • Mika sanoo:

      Etpä sinä ainoa levynsä poismyynyt ole. Itse en onneksi (vinyyleistä) ole lahjoittanut -myydä en osaa- kuin yksittäiskappaleita. Nekin olen jo liki kaikki sitten oikein rahalla ostanut uudelleen…

  4. Michka sanoo:

    Pakko vielä lisätä, että tästä innostuneena laitoin ton uutukaisen soimaan spotifysta ja sehän on yllättävän kova. Täytyy varmaan nostaa prioriteettitasoa. :)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s