Tuntematon addikti

-Noin. Pojat. Teitin täytyy nyt huolehtia semmonen asia. Siirrymme autokuljetuksin toiseen paikkaan ja sen takia jätätte kaiken ylimääräisen varustuksen pois. Vaatteet vaan päälle, iso reppu selkään ja varuiksi muovikasseja otetaan. Ja luottokortti tietysti. Soittopelit kyllä on mukavia ja eiköhän ne jotenkin saada aina kulkemaan.

-Mihin täst sit ollenka lähretä? Vissi Hakanieme ast?

-Sitä minä en tiedä sanoa. Semmonen on vaan käsky. On niitä levykauppoja Viiskulmassakin. Tai ainakin oli.

-Kyllä niitä levyjä peritään -tai siis ostetaan- aina Albertinkadulla asti!

-Kaikki liika kama pois, kuten tarpeettomat kirjoituslehtiöt ja sen sellaiset.

-Ei nyt sentähen kirjoituslehtiöitä. Levykauppiaat antavat tuplakappaleita, jos ei listasta tarkista mitä hyllyssä jo on.

-Kuulkaapas mitä mies puhuu. Antaisivat tuplakappaleita. Antaahan ne, jos äitiinsä tulee. Ja jos asiakas isäänsä tulee, niin sehän suorastaan pyytää. Varakappale, nääs. Lehtiöitä! Kynällä se poika vain levykauppaan…

-Pojat puhuivat Naamakirjassa sanotun, että levykauppias oli sanonut, että vinyylien myynti on kaksinkertaistunut.

-Minä taas kuulin Microsoftin koodaajilta et me jouruta koht hoitoon. Kaik vanha vinyyli vaiheta ämpeekolmosiks. Tulee joka miehelle iPodit. Semmotti mää kuuli.

-Saa nähdä vaan, kuinka hänessä käy. Meinaan, Hakaniemessä riittää levykauppaa. Ja vinyyliä on pojaat laarissa.

-Mikäs täällä? Mitä minä näen? Nyt, nyt te olette vallan erehtyneet. Ai….jaaai poojaat, pojaat. Ei levyostoksia näin tehdä. Eheei. Ei tämmöisestä ostelusta tule niin mitään. Mennäänpäs nyt ensimmäiseen kivijalkaliikkeeseen, että heilahtaa. Siellä jo toiset ovat kahmimassa parhaat päältä.

-Mis laaris tääl progei on? Jaaha. Täs vissiinki on. Myö tultii teilt King Crimsonit ostamaa.

-Täällä pitää muistaa, ettei tämä ole amatöörien putiikki. Meillä ei ole tapana hymyillä asiakkaille. Eikä siitä sallita poikkeuksia koska sellainen alentaisi myymälävarkaiden kynnystä varastaa tyhjät cd-kotelot.

-Vai silviisii. Tuotaha mie en tient. Kuule levykauppii. Siul onkii paha vika. Sie haastat leikkii tosissas. Tule, kuule, porukkaa. Ota Jethro Tulli tuost ja paa soimaa. Et sie paa? Siehä sälli oot.

-On, on perkelettä. Levykauppias istuu tuolissansa ja nostaa mummoilta halvalla huiputtamiensa levyjen myyntihintoja. Minä sanon, että jos jostakin tulis vielä semmoinen levynkerääjä, jonka päätä ei olis ihan kokonansa näillä hinnoilla sekoitettu. Kun isot miehet ostelee tämmöisiä perkeleen läpysköitä pitkin kaupunkia. ”Menettekö te kattoa paikkaamaan noilla vinyylilärpäkkeillä?” Heheei, niillä täytetään hyllyä ja niitä soitetaan levysoittimella. ”Mikä se semmonen erinomanen vehje on? Mitä sillä tehdään?” Hmhy. Mitä tehdään? Kylläs pian näät… Soitetaan tyhjänpäiväisiä tuplalivejä, päättömine jammailuineen. Ja osta nyt perkele sinäkin, eihän sulla o menny vielä kolmeakaan sataa.

-En minä tässä konkurssia yritäkään. Sitä vaan että hylly täyttyy.

-Hjaaha. Mutta kun se perkeleen laukkuryssä, anteeksi, ostosturisti, pääsi sille laarille ennen minua. Siinä minä kärsin reissun pahimman tappion; se vei Emmanuellen soundtrackin nenäni edestä.

-Levyaddikti vastaa kymmentä Spotifyn kuuntelijaa!

-Tiijättäk työ pojat mihi tää addikti männöö? Lyytin luo. Eiko Lyytihä otti pitkät jo ajat sitte, ko ei kehant kahtoo miun levylöit. No mie mään laskemaa älpeet, jos hyö onkii vaik lissääntynneet. Wigwamin Svart-painoksiakaa näht ko toispäivän.

Lopussa olivat neula, hihna – ja levyaddikti.

Advertisements

Tietoja Mika

Keski-ikäinen teini-ikäinen, jota kiinnostaa jaaritella levyistä, kirjoista ja välillä muustakin tarpeellisesta.
Kategoria(t): Huuhaa. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

4 vastausta artikkeliin: Tuntematon addikti

  1. Kaima stadista sanoo:

    Hehehe! :-D On nämä blogisi hauskaa luettavaa ja usein itsellenikin erittäin tuttua elämää. Ehkä en ostele levyjä ihan vastaavalla intensiteetillä, mitä olen ymmärtänyt, mutta lainailen paljon kirjastosta, yleensä joku tietty artisti tai genre ”tutkimusprojektina” tai omana ns. syventävänä opintona. Useimmat näistä tutkimuskohteistani arkistoituvat vähintäänkin digitaaliseen kirjastooni ja näin myös kenttäolosuhteissa hyödynnettävään muotoon. Toki nämä tutkimuskohteeni ovat projektieni aikana muuttuneet joskus niinkin läheisiksi, että olen nähnyt aiheelliseksi ostaa oman konkreettisen kopion.

  2. Kaima stadista sanoo:

    2000-luvun versiossa ylen sankhia priha ei retuuttele grammaria, vaan älypuhelinta spotify-aplikaatiolla.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s