Pepe & Saimaa

saimaaOlen hypetyksen uhri. Markkinointimerkonomin kusettama lattapäinen kerskakuluttaja. Vaikka panin Soundin taas kerran boikottiin, näin netissä lehdessä olleen arvion otsikossa mainitsemastani levystä ja olen täten vanhan kunnon viisi tähteä Soundissa -syndrooman uhri. Ostin siis Pepe & Saimaa -nimisen äänilevyn. Meinasin etten osta, mutta tilasin sen kuitenkin Ahvenanmaalta. Ennakkoon. Ja niin paljon hypetys vaikutti, että otti ankarasti pannuun, kun kaukaa ulkomailta tilattu levy saapui lähimpään itellatoimipaikkaan vasta viikko julkaisun jälkeen.

En meinannut kirjoittaa levystä mitään. Siitä on jo niin paljon kirjoitettu. Kaikki se mitä itsekin sanon. Mutta toisto, toisto, toisto, se on ainoa oppimisen muoto. Eräs netistä lukemani kommentti -jota en tosin varsinaisesti allekirjoita- tätä levyä koskien kuului suunnilleen näin: ”Spotifysta levyä kuunnellessa kuuluu viimeisessä biisissä napsut kohdassa 8:04 ja 8:23. Harmi, että musiikillisesti näin hieno levy sössitään teknisellä osaamattomuudella.” On se jumalauta nykyihmisen elämä vaikeaa, kun Spotifysta kuunnellessa kuuluu napsu kohdassa 8:04. Tervetuloa kuuntelemaan sinkkukokoelmaani, lupaan että napsua ja rahinaa kuuluu monessa muussakin kohtaa.

Monet ovat sanoneet samaa kuin minä, eli en oikeastaan edes pidä Pepe Willbergistä. Pepe & Saimaan Pepe on siis Willberg. Myönnän auliisti hänen laulunlahjansa, mutta jotenkin niin masentavanoloinen sälli se vaan on. Elämältä kaiken sain ja Ero. Mestarit Kirkoineen. Ei iske, ei. Ei siinä joku Niin vähän on aikaa riitä mielipidettä muuttamaan. Ei edes hieno beatlesuomennos Rööperiin. Mutta Pepe & Saimaa on Matti Mikkolan soololevy, jolla toimii solistina Pepe Willberg. Se helpottaa asennoitumistani.

No, tällä levyllä ennakkoluuloni Pepeä kohtaan hälvenevät: Hän ei kuulosta masentavalta. Hänen voimakas, lievästi nasaali, mahtipontinen äänensä toimii. Sen huomaa heti aloitusbiisissä. ”Mua turhauttaa, kun ei tehdä niin kuin sovittiin”. Vuosikausia tahkottu levy alkaa siis lapsuudesta ja tiivistää miehen elämän noihin sanoihin pikkupojan suulla. Heti pari ensimmäistä biisiä kertoo levyn tunnelman; ajatonta ja silti nostalgista tunnelmaa, höyryisiä väliosia, soundi 70-lukulaisen lämmin. Aivan sama mulle on yksi levyn huippuhetkiä. Sen reippaudesta tulee mieleen lapsuus. Pitää olla melkoisen tunnekylmä ihminen, jos tuo biisi ei herätä lämpimiä tunteita. Se kuulostaa siltä miltä radio kuulosti 35 vuotta sitten. Mahtipontisimmillaan levy on kappaleessa Ajan sisällä, henkilökohtaisimmillaan eron tunnelmia ruotivassa kappaleessa Sinä lupasit. Sen kummemmin en pysty/halua/osaa/jaksa biisejä eritellä. Kyseessä on lp-kokonaisuus, joka tulee kokonaisuutena kuunnella. Ei irtobiiseinä, ei youtube-linkkeinä, ei yksittäisinä ämpeekolmosina.

Arvosteluissa ja nettikirjoituksissa bongaillaan levyltä kuuluvia vaikutteita, musiikillisia vihjeitä,. Puhutaan pastisseista. Ensimmäisen kuuntelun jälkeen minulle tuli mieleen Scott Walker. Siis se neljän ensimmäisen soololevyn Scott Walker. Toki paljon muutakin. Pinkfloydeja, beachboyseja, mitä lie. Vaikutteiden etsiminen on palkitsevaa, vaikkakaan ei tarpeellista. Toki Tehosekoitinta kuunnelleille on ollut aina selvää, että Mikkolalla on perinne hallussa. Enkä minä osaa biisejä pastisseina pitää, vaikutteet kun eivät ole mistään yhdestä määritellystä lähteestä peräisin. Kaikilla parhailla musiikintekijöillä on aina ollut historia ja perinteet hallussa. Chuck Berry ja Elvis Presley eivät syntyneet tyhjästä sen kummemmin kuin Beatles tai Rolling Stones tai Miles Davis.

Pepe & Saimaa on semmoinen levy, että kuuntelemisen aiheuttamat tunnelmat vaihtelevat oman fiiliksen mukaan. Juuri nyt levy kuulostaa ylevältä ja iloiselta, kun oma tunnelmani on sellainen. Viimeksi sitä kuunnellessani piehtaroin itsesäälissä, silloin se kuulosti mukavan surulliselta ja silti toiveikkaalta. Hyvän musiikin merkki on se, että sitä voi kuunnella milloin vaan ja sen voi kokea monella tavalla. Uskon ja toivon, että Matti Mikkolan soololevy kestää kuuntelua ja aikaa.

Mainokset

Tietoja Mika

Keski-ikäinen teini-ikäinen, jota kiinnostaa jaaritella levyistä, kirjoista ja välillä muustakin tarpeellisesta.
Kategoria(t): Kuuntelemista. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s