Mika ja Turkka Mali – Runkomäen iltamat

maliLapsuuden traumoista sekin johtuu, että diggaan kantria. Tajusin tämän tänään töistä kotiin ajellessani. 70-luvun lopulla löysin siskoni kasetilta kappaleen Runkomäen iltamat. Ihastuin siihen niin paljon, että kirjoitin biisin sanat paperille ja piirsin oheen kuvan äijästä, joka kapusi ylämäkeä matkalla tanssuihin. Harmi ettei tämä kenties hienoin koskaan tekemäni taideteos ole tallessa. Muistan siskoni ihmettelevän katseen sen nähtyään. Tämän jälleen yhden elämäni käännekohdan muistettuani kaivoin levyhyllystäni Mika ja Turkka Malin lp:n Runkomäen iltamat.

Mika ja Turkka Mali. Forssalaista kantria. Ehkä se ei ole niin hullua miltä kuulostaa. 70-luvulla Suomessa taisi olla jopa jonkinlaista kantribuumia. Oli ainakin Mayflower, Vanha Isäntä, Country Express ja tietty nämä Malin veljekset. En kiellä nostalgian vaikutusta levyn hyvyyttä arvioidessani, mutta on tämä hienoa kuultavaa. Malin veljeksillä on kovaa jengiä taustalla. Listalta löytyy mm. Aimo Hakala, Harri Merilahti, Antero Jakoila, Olli Haavisto ja Seppo Sillanpää. Soitto kulkee sen mukaisesti.

Runkomäen iltamilla reilu puolet biiseistä on veljesten omia, loput covereita. Tosin sen mitä alkuperäisesityksiä tunnen, niin komeasti omanlaisensa versiot Malit niistä tekevät. Okie from Muskogee on muuntunut Torron Zorroksi ja You ain’t gonna have ol’ Buck to kick around no more muotoon Sa sille si. Eli Malit tekivät hieman toisin kuin myöhemmin Myllykoski, joka käänsi monet kantribiisit lähes sanasta sanaan, todella onnistuneesti.

Vaikka Runkomäen iltamat on melko humoristinen levy, niin onneksi mukana on Ronttismäen valssin ja Viisu Viksbergin pytingeistä tapaisia vakavampia lauluja. Ei näitä kaikkia voi kantrikarsinaan tuikata, eikä ole tarviskaan. Malin veljekset ovat yhdistäneet suomalaisen perinteen amerikkalaiseen juurimusiikkiin saumattomasti. Olkoot laulut kantreja, kupletteja tai folkeja, hyvin homma toimii ja levy on mainio kokonaisuus. Hauskatkin laulut ovat miellyttävän haikeita, ilmeisesti vanhoja hyviä aikoja kaipailtiin jo 70-luvulla.

Kuulin joskus sanonnan, että jos Forssaa ei olisi, olisi Raisio Suomen tylsin kaupunki. En tiedä pitääkö paikkansa, minulla on vain hyvin hatara käsitys missä on sen kummemmin Forssa kuin Raisio. Hyvää perinnemusiikkia Forssasta kuitenkin on tullut. En silti pala halusta päästä Runkomäen iltamiin. Ainakaan tarinan kertojalla ei käynyt flaksi ja paikalliset naiset tuntuvat olevan perin pahoja suustaan…

Advertisements

Tietoja Mika

Keski-ikäinen teini-ikäinen, jota kiinnostaa jaaritella levyistä, kirjoista ja välillä muustakin tarpeellisesta.
Kategoria(t): Kuuntelemista. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s