Popmusiikki kansansivistyksellisenä elementtinä

”Virgil Kane is the name
and I served on the Danville train
’Till Stoneman’s cavalry came
and tore up the tracks again

In the winter of ’65
we were hungry, just barely alive
By May the 10th, Richmond had fell
It’s a time I remember, oh so well”

Noin alkaa biisi, joka opetti minulle Yhdysvaltojen historiasta enemmän kuin yhdeksän vuotta peruskoulua. Teki siis saman kuin Väinö Linnan Pohjantähti-trilogia Suomen historian osalta. Tämä tuskin kuitenkaan on peruskoulujärjestelmän vika, ihan vain omani. The Bandin Night they drove old Dixie downin kuultuani oli pakko ottaa selvää mikä oli Danville-juna ja Stonemanin ratsuväki, mitä tapahtui talvella 1865 ja tietysti kuka oli Robert E. Lee. Hyvä ystäväni sai aikanaan täydet pisteet ylioppilaskokeen kysymyksestä, koska osasi ulkoa Iron Maidenin Alexander the Greatin sanat. Minäkin pärjäsin englannin tai ruotsin -en muista kumman- kuuntelussa odotettua paremmin, koska kuunneltavana oli Mick Jaggerin haastattelu ja Rollareiden historia oli tietysti hallussa. Oli siinä opettajalla ihmettelemistä, kun hulttio-oppilaansa ylisuoritti.

Moni lienee tutustunut Mihail Bulkakoviin Mick Jaggerin ansiosta. Olisinko ikinä kuullut jostain tiibetiläisestä kuolleiden kirjasta ilman Beatlesia. Pohjois-Irlannin tilanne tuli tutuksi U2:n ja Sunday bloody sundayn ansiosta. Neil Youngin Ohio selvitti historiantunnilla korttia pelanneelle kansalliskaartin toimintaa, Orchestral Manouvers in the Dark kertoi mikä oli Enola Gay. Peter Gabriel tutustutti Etelä-Afrikan rotusortoon ja Alex Harvey Bostonin teekutsuihin. Eri heavybändit ovat laulaneet milloin mistäkin historiallisesta aiheesta, ristiretkistä Josef Mengeleen asti.

En väitä enkä edes usko, että en tietäisi noista aiheista mitään ilman popmusiikkia. Niillä on kuitenkin ollut minulle paljon koulua suurempi merkitys siinä, että kiinnostuin historiasta. Turha tulla sanomaan, että popmusiikista ei ole mitään hyötyä.

Tosin kaikesta huolimatta pitää muistaa, että rock’n’rollin keskeisen sanoman tiivisti jo Little Richard aikoinaan: A-wop-bop-a-loom-bop-a-lob-bam-boom. Se on tietysti suomeksi käännettynä mun-mummoni-muni-mun-mammani. Miettikääpä miten paljon K.W. Blomqvist sai näennäisesti tajunnanvirtamaiseen Metsämökin tontun tekstiin mahtumaan aikansa kulttuurihistoriaa.

Mainokset

Tietoja Mika

Keski-ikäinen teini-ikäinen, jota kiinnostaa jaaritella levyistä, kirjoista ja välillä muustakin tarpeellisesta.
Kategoria(t): Huuhaa. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Yksi vastaus artikkeliin: Popmusiikki kansansivistyksellisenä elementtinä

  1. K.p.Tikka sanoo:

    Suomalaisista historiasta ammentaneista lauluntekijöistä ensiksi mieleen tulee Veikko Lavi. Häneltä löytyy mielenkiintoista tarinaa esmes sodista…

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s