Anonyymit addiktit, 32. istunto

lakko-Hei Mika.

-Hei.

-Olet tehnyt kauan odotetun suuren päätöksen.

-Kyllä. Nyt alkaa levynostolakko.

-Hienoa! Miten päädyit tähän järkevään ja ainoaan oikeaan päätökseen?

-En minä sitä päättänyt. Sen päätti Osuuspankki. Sen verran surkealta tiliote näytti.

-Ihmeen pitkään sinä säästöjäsi pystyitkin syömään. Tosin ruoka- ja vaateostoksien kustannuksella. Miltä nyt tuntuu, miten lähti lakko käyntiin?

-Niin joo. Ei sitä kylmiltään voi mitään lopettaa. Vieroitusoireita tulee, jos äkisti. Cold turkey, you know.

-Eli?

-No siis pakko oli näin hiihtolomalla muutama hassu levy ostaa. Helpompi sitten lopettaa.

-Jotenkin arvasin. Aika nippu näitä on. Tarkastellaan näistä ostoksistasi uusimpia julkaisuja. Miksi päädyit juuri näihin?

-Harvoin kuuntelen radiota. Soittolistat ja tyhjänlänkyttäjät eivät kiinnosta. Joskus kuitenkin, kuten pari viikkoa sitten Levylautakuntaa, kun kävin lapsien kanssa kaupunkireissulla. Kummeli-miesten arvioitavana soi joku Rosanne Cashin uuden albumin The River & the treadin biisi. Kuulosti normaalin radiotuuban seassa niin hyvältä, että ostaa se täytyi. Olen tietämättömyyttäni pitänyt Rosanne Cashia pelkkänä isänsä maineella ratsastavana pikkutyttönä. Aika kuluu, sitä ei aina muista. Tuo pikkutyttö on melkein kuusikymppinen nainen.

-Jaahas. Mitä kamaa tämä Cash on?

-Kantri-, blues- ja folkhenkistä popilla silattua musiikkia. Sen verran tyylikkäästi tehtynä, että kuvitelmani isävainaan maineella ratsastamisesta voi unohtaa. Cash liikkuu jossain Emmylou Harrisin ja Lucinda Williamsin välimaastossa. Tai jotain. Aivan heidän omaperäisyyteen ja vakuuttavuteen hän ei pääse.

-Eli ei olisi kannattanut ostaa?

-Kannatti kannatti, hieno, kaunis levy. Rakkaat lapseni kommentoivat levyn kuulostavan ihan hyvältä, jopa liki 80-vuotias äitini kysyi, että mitä se hyvä musiikki oli, jota äsken kuuntelitte.

-Ok. Lapset ja mummot tykkäävät. Entäs tämä levy, jossa on rumia miehiä kannessa?

-Siis kolme hippivermeisiin sonnustautunutta komeaa, pitkätukkaista partaäijää. Aivan riittävä sysäys ostoreaktion syntymiseen. Bändin nimi on Kadavar ja levyn Abra Kadavar. Vaikka orkesterin nimi oli jostain tuttu, niin en muista sitä aiemmin kuulleeni. Silti tiesin heti kansikuvan nähtyäni mitä musaa se on. Minun musaani. En erehtynyt. Groovia jytämusiikkia, hämyjen rock’n’rollia. Sen verran graveyardia, että hämmästyin bändin saksalaisuutta. Oletin ilman muuta kyseessä olevan ruotsalainen orkesteri.

-Eli sitä samaa tuubaa, jota hyllysi on täynnä ennestään, niinkö?

-Kyynikot tulevat sanomaan, että Kadavar ei tarjoa mitään uutta. So what, musa on loistavaa ja biisit uusia, luulisi tuon riittävän. Abra Kadavar on muusiikkia niille musadiggareille, jotka ymmärtävät välillä kääntää analysointinappulan päästään off-asentoon ja ihan vain nauttia hyvästä musasta. Kansitekstien mukaan levy on äänitetty kutakuinkin studiolivenä. Elävää musiikkia tämä onkin.

-Ok. Vielä kolmaskin uutuus löytyi.

-Juu. En olisi uskonut, että samalla levykauppareissulla löytyy myös toinen, osittain samoista lähteistä ammentava ja ehkä vielä kovempi levy. Kotimainen levy. Nimittäin Sammal -yhtyeen debyytti-lp.

-Eli sitä samaa tuubaa, jota hyllysi on täynnä ennestään, niinkö?

-Ei ei ei ei. Uutta musiikkia tämäkin. Vaikka vanhalta kuulostaa. Mitä se haittaa, ei mitään. Heti aloitusbiisi iski kuin kuuluista miljoona volttia. Jethro Tullin ja Black Sabbathin juurevimman osaston risteytymää, urku soi ja laulu on kuulasta kuin 70-luvun kotimaisessa progessa parhaimmillaan. Jos otetaan se Black Sabbath lähtökohdaksi, niin hauskaa miten erilaista kamaa sen vaikuttamana voidaan tehdä. Kadavar ja Sammal. Vaikka Sammal siis on enemmän progesta ja nimenomaan kotimaisesta progesta lähtöisin. Vaan kuunteles kappale Näennäiskäännännäinen. Eikö ole Sabbathia, eikö ole ihan Solitude?

-Sekö tekee bändistä hyvän, että se kuulostaa Sabbathilta?

-Ääh, ei näistä bändeistä kumpikaan niin Sabbathia ole. Sitä on vain mausteena. Molemmilla on paljon perinnettä hallussa ja siitä perinteestä on tehty uutta, hienoa, ajatonta musiikkia.

-Sel-vä. Onhan se hienoa, että lopetit levynostomaniasi näin uusiin tuotoksiin. Otetaan tuosta loppunipusta yksi esimerkki vanhemmasta kamasta. Tätä Road house -elokuvan soundtrackia ihmettelen suuresti. Miten edes sinä, joka kaikenlaista huonoa musiikkia kuuntelet, päädyit ostamaan noin umpisurkean kasarileffan soundtrackin?

-Umpisurkean? Puhutaanko me nyt samasta elokuvasta? Road house on äärimmäisen tyylikäs taide-elokuva, moraalinen ja syvällisen filosofinen kannanotto pintaliitokulttuurin ääri-ilmiöihin ja sen epäkohtien ja ongelmien ratkaisumalleihin paneutuva tiedostavan näkökulman omaava taideteos. Ja The Jeff Healey Band on tässä ihan parhaimmillaan.

-Jeff Healey? Sehän kuoli sen jälkeen, kun ostit lipun hänen keikalleen?

-Älä muistuta siitä. Anteeksi, Jeff.

-Jään mielenkiinnolla odottamaan miten levynostolakkosi jatkuu. En usko sen onnistuvan.

-Kiitos kannustuksesta.

Mainokset

Tietoja Mika

Keski-ikäinen teini-ikäinen, jota kiinnostaa jaaritella levyistä, kirjoista ja välillä muustakin tarpeellisesta.
Kategoria(t): Huuhaa, Kuuntelemista. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

4 vastausta artikkeliin: Anonyymit addiktit, 32. istunto

  1. Kaima stadista sanoo:

    ”Tämä oikeastaan voisi olla viimeinen levyostos”, pohdin ensimmäisen kerran ehkä vuonna 1985 ja seuraavan kerran ehkä vuonna 1996. Sittemmin olen lopettanut itselleni valehtemisen. No mutta tsemppiä levynostolakkoosi. Ehkei sinulta kuunneltava ihan heti lopu. Minäkin bongasin aivan hiljattain uusia hienoja biisejä Elviksen Walk A Mile In My Shoes-boxilta, vaikka olen omistanut sen ainakin 15 vuotta.

    • Mika sanoo:

      Vetoan syyntakeettomuuteen. Tai siihen, että keskustelu on fiktiota. Vai onko se?

      Mutta se ainakin on totta, että välillä pitäisi ihan pelkästään keskittyä hyllystä jo löytyvään materiaaliin. Yritän sitä nyt. Mm. Walk a mile in my shoes -boksi on jäänyt perin vähälle kuuntelulle…

  2. Mikko sanoo:

    Sammal on kyllä mainio orkesteri. Levy soimaan ja aikamatka 70-luvulle voi alkaa. Viimein tänäiltana pääsen todistamaan bändin livenä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s