Viljami Puustinen: Kingston Wall – Petri Wallin saaga

kwOnkohan mikään kotimainen bändi noussut maassamme niin myyttiseen asemaan kuin Kingston Wall. Ainakaan viimeiseen neljännesvuosisataan. Bändi, joka 90-luvun alussa teki omalla tavallaan 70-luvun huurumusaa, koko ajan ajan hermolla kuitenkin ollen. Onneksi onnistuin näkemään bändin livenä muutamaan kertaan ja onneksi ostin levyt heti niiden ilmestyttyä. On jotain kertomista lastenlapsille. Kingston Wall oli todella kova juttu Jimi Hendrixin, Led Zeppelinin ja vastaavien parissa teinivuotensa viettäneelle. Että tämmöistä tehdään Suomessa 90-luvulla! Vanhaa ja silti uutta musaa. Päällisin puolin bändi olisi ollut helppo tupata jonkinlaiseen retrorock-osastoon, mutta innovatiivisuutensa ja jopa tuolloin modernien elementtiensä takia se ei sitä ollut, vaikka siltä ehkä kuulostikin.

Melko epäillen tartuin Viljami Puustisen kirjaan Kingston Wall – Petri Wallin saaga. En tiedä miksi Puustinen kirjoittajana epäilytti. Liekö jotain Rumba-antipatioita jäänyt, en muista. Hänen This is U.S.A. -kirjansa oli näin maalaisen näkökulmasta hieman huvittavaa luettavaa, mutta 22-Pistepirkoista kertova teoksensa erittäin laadukas. Hieman harmitti, kun sain Wallin saagan käteeni ja se ei ollutkaan samanlainen järkäle kuin pirkkokirja. Pituudella ja paksuudella saattaa kuitenkin olla jotain merkitystä. Kingston Wall panosti esiintymisissään myös visuaalisuuteen ja heistä kirjoitettu kirja olisi saanut tehdä sen myös.

Mutta mutta. Kahdessa illassa saaga tuli luettua. Hyvä kirja. Pieteetillä tehty pohjatyö, paljon haastatteluja, riittävästi musiikillista analyysia, kirjoittajan innostus aiheeseen on ilmeinen. Kirja ei ole Petri Wallin kritiikitön ylistys. Miehen hyvät ja huonot puolet tulevat esiin rehellisenoloisesti. Kutakuinkin kaikkien haastatelluiden kertomuksista käy ilmi sekä Wallin lämpimät että pimeät puolet. Wallin mielenterveyden asteittainen luhistuminen on karua seurattavaa. Toivottavasti kirjan lukeneet ymmärtävät pysyä erossa guruista. No guru, no method, no teacher. Siten selviää elämästä vähemmällä. Ehkä niiden tajuntaalaajentavien aineidenkin kanssa kantsii olla varovainen.

Jylli ja Kuoppamäki saavat kirjassa ansaitsemansa arvon, mutta jäävät silti statisteiksi. Kingston Wall oli kuitenkin kaikkien kunnon bändien tavoin enemmän kuin osiensa summa. Walli oli ryhmän diktaattori, Kuoppamäki musiikillisesti taidokkain soittaja ja Jylli se bändikemian takia ehdottoman tärkeä haalea vesi siinä välissä. Tämmöinen kuva minulle on jäänyt levyiltä ja nyt myös kirjasta. Onneksi Kuoppamäki ja Jylli eivät ole jääneet paistattelemaan Kingston Wallin ansiosta päälleen langenneesta legendansatuksestaan, vaan näyttävät olevan selväjärkisiä ja nykyhetkessä eläviä muusikoita molemmat.

Halusinko tietää Petri Wallista kaiken sen minkä kirja kertoi? Ehkä olisi ollut parempi, että Walli olisi jäänyt fanipojan muistoihin pelkästään levyjensä ja keikkojensa ansiosta. Kirjan takia/ansiosta Wallista tuli ihminen, jolla oli erikoislaatuisuudestaan huolimatta epätavallisesti hankitut tavallisen ihmisen ongelmat. Ehkä juuri erikoislaatuisuutensa takia hän ei niistä selvinnyt, vaan teki valitettavan ratkaisunsa.

Kesäkuussa -95 työskentelin Helsingin pääkirjastossa. Kahvitunnilla ihmettelimme työtoverini kanssa, kun radiosta tuli monta biisiä Kingston Wallia. Veti vähän hiljaiseksi, kun syy soittoon selvisi.

Advertisements

Tietoja Mika

Keski-ikäinen teini-ikäinen, jota kiinnostaa jaaritella levyistä, kirjoista ja välillä muustakin tarpeellisesta.
Kategoria(t): Lukemista. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

3 vastausta artikkeliin: Viljami Puustinen: Kingston Wall – Petri Wallin saaga

  1. Michka sanoo:

    ”Onneksi onnistuin näkemään bändin livenä muutamaan kertaan ja onneksi ostin levyt heti niiden ilmestyttyä.” – Juuri näin. Tosin pakko sanoa, että Zen Gardenin julkaisemat remasteroidut levyt soundaa hieman paremmilta. Tämän tajusin vasta hiljattain, sillä olen itsepintaisesti kuunnellut niitä alkuperäisiä Trinity-levyjä. Oikeastaan vasta King Size Boxilta löytynyt Tri-Logyn remix sai kuuntelemaan remasteroidutkin. On muuten aika huikea toi uusiksi miksattu Tri-Logy. Kuuluu ihan eri lailla asioita. Aavistuksen siitä ehkä puuttuu orkkiksen magiaa, mutta erittäin hieno vaihtoehtoinen ja avartava kuuntelukokemus!
    Jaa niin toi kirja. En ole juuri noista mainitsemistasi syistä vielä uskaltanut lukea, mutta taitaa se väistämättä kuitenkin olla edessä… :)

  2. Paluuviite: HelMetin hyvä kirja | Kirjasfääri

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s