Kvelertak – s/t

kvelertakSuhtaudun negatiivisesti black metallin ideologiaan. Vihaan, itsekkyyteen ja heikkojen sortamiseen pohjautuva piianoorakauppimainen näkemys maailmasta on sairas. Moni muu sen näkemyksen allekirjoittaa, puolueiden kannatuslukuja kun katsoo. Oma maailmankuvani perustuu hedonismihumanismiin; itsellä pitää olla kivaa, samoin kaikilla muilla. Paskaa black metal useimmiten kai on, joten en lie menettänyt mitään. Mutta onko järkevää jättää johonkin musiikkiin tutustumatta siksi, että sen levittämä ideologia ei innosta, se on toinen juttu. Musiikki musiikkina. Blackmetallistit eivät kuuntele gospelia ja sen takia heiltä jää paljon maailman parasta musiikkia väliin. The Soul Stirrers, Blind Boys of Alabama, Sensational Nightingales jne. Ei sillä etteikö lähtökohtaisesti lähimmäisenrakkauteen perustuva kristinuskokin olisi sössitty joksikin ihan muuksi välittömästi sen syntymisen jälkeen. Sen verran olen antanut periksi, että hyllystäni löytyy levyt Venomilta, Dimmu Borgirilta ja Impaled Nazarenelta. Ja nyt Kvelertakilta. Joka tosin ei black metallia sitten kuulemma olekaan, muuten vain norjalaista.

Hommasin työpaikalle Kvelertakin Meirin ja se kuulosti mainiolta. Päätin hankkia Meirin myös itselleni ja tänään sen ostin, lapsieni kanssa joulunjälkeistä pakonomaista ostotarvetta Lappeenrannassa tyydyttäessäni. Tai luulin ostaneeni. Kotona huomasin levyn olevan bändin debyyttipitkäsoiton. Oli perhana niin samantyylinen kansikuva, että menin halpaan. Semmoista sattuu ja virhe tuskin on merkittävä.

Ei tätä tosiaan bläkmetalliksi voi sanoa. Tämä meinaan kulkee, tämä on hyvä, tämä on rock’n’roll. Semmoinen Motörhead-rock’n’roll. Hemmetin menevää soittoa ja ratkireippaita biisejä. Ns. laulu vain vaatii kaltaiseltani kuulijalta asennemuutosta. Kauheeta rääkymistä, nääs. Sinänsä ymmärrän, että niin sen pitää olla. Sillä karkoitetaan kaltaiseni valtavirtakuulijat. Paitsi minun kohdallani ette onnistuneet, hah hah haa. Ehkä Meir olisi vielä enemmän meiksin musaa, siinä kun rääkyminen on vähän pehmeämpää. Vähän. Musiikillisesti Kvelertak on niin perinteistä ja kovaa menoa, että huudon kestää. Semmoista se on, pahimmillaan, norjan puhuminen.

Tuli tuosta black metallin ideologiasta mieleen, että mihin pitäisi raja vetää siinä minkälaisen agendan omaavaa musiikkia voi kuunnella. Onko oikein, että levyhyllyssä on Leadbellyä, Son Housea ynnä muita bluesukkoja, jotka ovat liki järestään vankilassa istuneita murhamiehiä ja sanoitukset käsittelevät milloin mitäkin vaimonhakkaamista ja pirun kintereillä juoksemista? Puhumattakaan Gary Glitteristä? Huumeiden käyttö on enimmäkseen kriminalisoitua, onko oikein kuunnella pilveä pössytteleviä muusikoita? Ylinopeuskin on väärin, ei minulla tosin taida Tapani Kansan levyjä ollakaan. Olenko turhaan pitänyt näitä hassunhauskoja kirkonpolttajia ja hautakivien kaatajia pannassa? Showtahan se on koko homma enimmäkseen, toisin kuin vaikka bluesissa. Miten R.L. Burnside murhatuomiostaan sanoikaan: ”I just shot him in the head, his dying was between him and his God…”

Advertisements

Tietoja Mika

Keski-ikäinen teini-ikäinen, jota kiinnostaa jaaritella levyistä, kirjoista ja välillä muustakin tarpeellisesta.
Kategoria(t): Kuuntelemista. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

2 vastausta artikkeliin: Kvelertak – s/t

  1. Ola sanoo:

    I shot a man in Reno just to watch him die, lauloi jo The Man in Black Metal aikoinaan. Ei kai populaarimusiikkia tarvitse aina ottaa niin vakavasti. Varsinkaan Gary Glitteriä.

    • Mika sanoo:

      Juuei. Ei. Ei kai. Ja tosiaan, pikkutekiijöitä nämä mustat messuajat vanhempiin staroihin verrattuna…

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s