Bang – Death of a country

bangViime kesänä, viimeistä viikonloppua entisessä elämässäni viettäessäni huomasin, että Ghost Ship Navigatorsin solisti kauppasi Naamakirjassa kahta Electric Wizardin levyä. Viestitin hälle välittömästi, että ovatko vielä kaupan. Olivat. ”Et viittis tuoda niitä, en pääse hakemaan?” Varttitunnin kuluttua kaarsi auto pihaan ja Pete kantoi tuhtia levynippua mukanaan. ”Tässä nämä Wizardit. Kattelin levyhyllystä vähän muutakin, jos sattuisi kiinnostamaan.” Sattui, ostin koko nipun. Kiitos vielä kerran, Petri!

Yksi levyistä oli Bang -nimisen orkesterin Death of a country. Bändin nimi oli vain kuulopuheista tuttu, mutta tiesin Peten musiikkimausta sen verran, että arvasin sen olevan hyvä. Googlettelemalla selvisi, että tämä jenkkiläisen bändin Death of a country -lp oli äänitetty 1971, mutta jostain käsittämättömästä syystä julkaistu vasta 2004. Punaisella vinyylillä. Tutkimattomat ovat levybisneksen tiet. No, ei levy järin suurta kaupallista potentiaalia omaavalta kuulosta ainakaan nyt, luultavasti ei silloinkaan.

Death of a country on pitkälti juuri omaan musiikkimakuuni täsmäsuunnattua kamaa. Vaikka lähtökohtaisesti suhtaudun epäilevästi puheosuudella alkavaan äänitteeseen. Hippihenkistä esijytää, ilmavaa ja kulkevaa lievästi proge-elementtejä omaavaa ei liian taiteellista tai oikeinsoitettua rokkia. Kaunista laulua, nättiä soittamista, kovaa menoa. Jytää parhaimmillaan. Kovasti netissä bändiä verrattiin Black Sabbathiin. Ehkä näin onkin, mutta korkeintaan Sabbathin debyyttilevy tässä kuuluu. Yhdeltä osaltaan tämä on kuin Blue Cheer sofistikoituneempana ja hipimpänä, yhdeltä osaltaan kuin spiidiä nauttinut Crosby Stills & Nash kirkkokonsertissa. Ehkä. Hyvin monipuolinen äänite. 60-luvun loppu yhdistettynä 70-luvun alkuun, maailmoja syleilevien hippihommien ja teollisen ahistuksen kombinaatiota. Singer-songwriter-kama naitettuna soittokeskeiseen jytään ja esiprogeen. Se olkoon riittävän selkeä ja lopullinen määritelmä. Suosittelen niin headbangereille kuin popsedille.

Petrin, perjantain logistisista ongelmista huolehtineen serkkuni Kimmon ja Bangin ansiosta viimeinen viikonloppu entisessä elämässäni oli oikein miellyttävä. Miellyttävämpi kuin yksikään viikonloppu ennen sitä pitkään pitkään aikaan. Kiitos.

Mainokset

Tietoja Mika

Keski-ikäinen teini-ikäinen, jota kiinnostaa jaaritella levyistä, kirjoista ja välillä muustakin tarpeellisesta.
Kategoria(t): Kuuntelemista. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s