Human Waste Disposal Unit – New beginning

humanwastedisposalunitMetallia. En tiedä mitä Human Waste Disposal Unitin julman näköiset äijät sanovat, kun kutsun heidän New beginning -levyään metalliksi. Minulle tämä sitä kuitenkin on. En ole mikään armoton metallidiggari. Siinä vaiheessa, kun jytä eli heavy alkoi tosissaan muuttua metalliksi -eli joskus 80-luvulla, vaikka Judas Priest sitä jo edellisellä vuosikymmenellä tekikin- olin seonnut kaiken maailman biitleksiin ja muihin hippihommiin. Metallicat ja vastaavat otin haltuun vasta neljänkympin kriisin vaiheilla, 2000-luvulla. Toleranssini on kasvanut. Joku Metal militia kuulosti reaaliaikana liian raa’alta, liian nopealta. Nyt se on ihan humppaa.

Metallia eli ei, mutta onneksi Human Waste Disposal Unitin New beginning ei ole tökkivää eikä nykivää, vaan kulkevaa ja rokkaavaa kamaa. Ei nyt mitään rock’n’rollia, mutta kuitenkin oikealla tavalla rullaavaa. New beginning on yhtenäisyydestään, kenties jopa lievästä tasapaksuudestaan huolimatta myös monipuolinen. Esim. Collateral hourglass alkaa piristävän kevyesti; bändi soittaa poppia! Aloitusbiisi Realm of sorrow lähtee käyntiin tehokkaasti. Huutolaulu meinaa aluksi säikäyttää kaltaiseni kuulijan. Nykyprogesti polveileva kappale sisältää kuitenkin myös oikeaa laulamista. Karjumisen ja laulun vaihtelu on yksi bändin valttikorteista, muun monipuolisuuden ohella. For the losers jatkaa samalla linjalla, nopeammin, samoin lievästi grungehtava Sad clown. Ainakin laulullisesti vielä grungehtavampi on viimeisenä kuultava nimibiisi. Monochromatic soul tuo kaikuja vanhemmasta progesta, Cyclesin introssa on melkein bluesia. Mutta tosiaan vain introssa. Muuten biisi on melkoisen kimuranttia mättämistä.

Tyrants lähtee käyntiin vähän myöhempien aikojen Iron Maidenin malliin. Maidenia olen etäisesti kuulevinani levyn tehokkaista ja mieleenjäävistä riffeistä yleisemminkin. Jo mainitsemani Collaretal hourglassin lopussa on kunnon kasarihenkinen tilutussoolo. Kappale on ehdottomasti levyn parhaimpia. Eniten makuuni sopiva. Komean kertosäkeen omaavan Mechanical sunrisen ja rankan Burning flagsin aikana kävi mielessä, että vaihtelevuudestaan huolimatta useimmat biisit ovat melko samalla kaavalla väännettyjä. Ei tuolla sinänsä ole väliä, koska ne ovat kuitenkin järjestään mainioita. Tasapaksuuden ja yhtenäisen soundin raja on häilyvä. Viimeisenä kuullaan pitkä nimibiisi ja se on tosiaan aika grunge. Grungekin meni minulta reaaliaikana aikas lailla ohi. Silloin elämässä kiinnosti enemmän muut asiat kuin musiikki.

Omasta levyhyllystäni jotain Human Waste Disposal Unitin suuntaan olevaa voisi olla Sentenced, ehkä hyvin pikkuisen System of a Down tai Faith No More. Mastodon on bändin yhteydessä mainittu, ehkä tässä on sitäkin. Olisi mielenkiintoista tietää mitä joku tämänkaltaiseen musiikkiin enemmän perehtynyt New beginningistä pitää. Minusta tämä on sarallaan vallan mukavaa kuunneltavaa. Ankaraa ja päällekäyvää, mutta myös melodista ja ennenkaikkea kulkevaa. Mielenkiinnolla odotan mihin suuntaan orkesteri kehittyy. Vaihtoehtoja on ja epäilen sävellyskynän terävöityvän vielä enemmän biisi- ja melodiakeskeiseksi. Epäilen tai toivon.

Mainokset

Tietoja Mika

Keski-ikäinen teini-ikäinen, jota kiinnostaa jaaritella levyistä, kirjoista ja välillä muustakin tarpeellisesta.
Kategoria(t): Kuuntelemista. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s