Metakka – Vapaa

metakkaPohjois-Karjalassa näyttää olevan jonkinlainen kansanmusiikki-folk-kantribuumi päällä. Ehkä siellä on aina ollut, mutta vasta Huojuvan Ladon myötä olen ruvennut kiinnittämään siihen huomiota. Uusin tuttavuus siltä saralta on Maaseutumusiikkia vol. II:lta löytynyt Metakka. Ilokseni huomasin loppuviikosta saaneeni käsiini bändin tuoreen levyn Vapaa.

Metakka on puolenkymmentä vuotta kasassa ollut joensuulaisorkesteri ja se määrittelee musiikkinsa folkrockiksi. Sitä tämä on. Jo em. kokoelmasta kirjoittaessani mainitsin Metakan pääsolistin yhteydessä kotimaisen uuden aallon 30 vuoden takaa. Se sekoittaa mukavasti folkrockin pakkaa. Levy on muutenkin onnistuneesti sekoittanut tyylisuuntia, joten mitään Donovania tai Peter, Paul and Marya kuulijan on turha odottaa kuulevansa.

Vapaa käynnistyy reippaasti kappaleella Kaksi. Viulu tuo miellyttävällä tavalla mieleen Dylanin Desiren. Viulu ei ole levyllä pelkästään mausteena, vaan se on olennainen ja tärkeä -ehkä jopa tärkein- osa bändin soundia. Kun Kaksi alkaa, ihmetyttää alkuksi mitä kieltä solisti Simo Hyvönen laulaa… Artikulointi on haastavaa, kunnes korva tottuu. Kaksi on mellencampilaisen rempseä ja sen takia onnistunut valinta avauskappaleeksi. Lopun Springsteeniltä kuulostava yy-kaa-koo-nee -huuto hymyilyttää.

Omimmillaan ja vahvimmillaan Metakka on kuitenkin rauhallisemmissa ja taiteellisemmissa biiseissä; Runo, Unet unet, Vapaa ja Sydän ovat levyn parasta antia. Runon toinen sanoittaja on Heli Luokkala, joka lienee Nicepappi yhtyeen solisti ja yksi nuoruuteni seksisymboleista. KVG tiesi kertoa, että Runo on alunperin Kaivo -nimisen yhtyeen tekosia. Unet unet on levyn hienoin laulu. Ei vähiten siksi, että sen laulavat Hyvönen ja viulisti Tuire Silvennoinen duettona. Tyttö-poika -duetot ovat aina lähellä sydäntäni ja niitä kuulisin Metakalta mieluusti lisää.

Yhtään huonoa kappaletta levyllä ei ole. Ota minut kotiin on ainoa, joka ei meiksille ihmeemmin kolise. Sydämen soidessa piti jo miettiä, että meneekö tämä enemmän progeliluksi kuin folkiksi. Upea biisi, oli genre mikä hyvänsä.

Jos radiosoittoa ja valtavirran suosiota ajattelee, niin Metakan ongelma saattaa olla laulu. Se on suurelle yleisölle liian rock. Minulle ja varmasti monille muillekin se kelpaa, mutta radiosoittoon laulajan pitäisi olla iskelmällisempi. Tai sitten Metakka voisi antaa enemmän lauluvastuuta Silvennoiselle. Metakka varmaan vetää minua seuraavan johdosta turpiin, mutta bändi operoi laajasti ajatellen jossain määrin samalla alueella kuin Lauri Tähkä & Elonkerjuu ja samaan suosioon päästäkseen pitäisi linjaa viilata iskelmällisemmäksi. Vaan minulle kyllä kelpaa tuollainen sanoisinko haastavampi Runo/Unet unet -meininki. Toivottavasti Metakka jatkaa sillä linjalla.

Vapaa jatkaa vuoden 2013 hienojen levyjen sarjaa. Hämmentävän kova levyvuosi se on tämäkin, vaikka kyynisimmät ovat jo neljäkymmentä vuotta olleet sitä mieltä, että kaikki hyvä on jo tehty.

Advertisements

Tietoja Mika

Keski-ikäinen teini-ikäinen, jota kiinnostaa jaaritella levyistä, kirjoista ja välillä muustakin tarpeellisesta.
Kategoria(t): Kuuntelemista. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

2 vastausta artikkeliin: Metakka – Vapaa

  1. Timo Rouhiainen sanoo:

    Hyvää vastapainoa, liialliselle rapin höpöttämiselle.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s