Anonyymit addiktit, 29. istunto

-Hei Mika.

-Hei.

-Sinulla on murheita.

-On. Niitä on. Murheita.

-Kertoisitko niistä hieman.

-En tiedä. En oikein pysty. En vielä.

-Mutta kun sinä olet täällä sitä varten. Että puhuisit. Kerro vain, se helpottaa.

-Tämä tuntuu niin vaikealta. En usko, että puhuminen auttaa.

-Jatka vain, ole hyvä.

-Niin no. Ehkä sitten. Kai se käy.

-Nii-in?

-No kun hyllytin väärin.

-An-teek-si?

-Niin niin. Järjestelin levyhyllyn. Ja just kun sain lp:t aakkostettua huomasin, että loppupäästä oli jäänyt yksi laatikollinen hyllyttämättä. Nyt joutuisin siirtämään kaikki levyt, jos haluaisin ne oikeisiin aakkosiin.

-Ei voi olla totta. Kai sinä nyt tajuat, että en tarkoittanut noita murheita?

-Ai et vai? Mitähän sinä sitten tarkoitat? Ai niin, tosiaan!

-Sitähän minäkin, että isompiakin murheita on.

-Joo. Tämä kyllä harmittaa vietävästi. Työpaikalla kävi levykauppias. Mutta henkilökohtainen likviditeettitasoni oli just silloin niin alhainen, että en pystynyt ostamaan kaikkea mitä hänellä oli tarjolla.

-Hetkinen! Nyt riittää levyistä jauhaminen, ihan oikeasti. Liki neljännesvuosisadan kestänyt parisuhteesi on päättynyt ja yksi vain horisee levyistä. Yhä edelleen. Levyistä! Maailma on murskana ja mies jauhaa edelleen äänilevyistä!

-Murskana? Eikä ole. Yhtään levyä ei mennyt muutossa rikki. No, yhdestä cd:stä kannet, mutta ne nyt eivät mitään oikeita levyjä olekaan.

-En minä sitä tarkoita, että levyt ovat murskana. Vaan elämäsi, pirstaleina. Ihmisriepu kappaleina pitkin maailmaa.

-Ai jaa? Joo. No olen minä sitten kai. Palasina. Ihan murusina. Olen olen. Juu-u.

-Oletko tosiaan?

-Selkä meinasi mennä, kun levylaatikoita kannoin.

-En minä selkää tarkoita. Sydämesi on murskana, sielusi on revitty palasiksi!

-Vaan eikö muuten näytä hienolta tämä uusi musiikkihuone. Niin on siististi levyt järjestyksessä. Jos nyt ei tuota pientä aakkostusfibaa oteta huomioon. Ja hyllyt ovat tanakat. Eivät heilu eivätkä hytky. Vaikka aika paljon on painoa päällä.

-Entä elämäsi? Kuinka tästä eteenpäin? Miten jaksat jatkaa?

-Sibeliuksen viulukonsertto oli muuten ensimmäinen biisi jonka täällä uudessa kodissa kuuntelin.

Advertisements

Tietoja Mika

Keski-ikäinen teini-ikäinen, jota kiinnostaa jaaritella levyistä, kirjoista ja välillä muustakin tarpeellisesta.
Kategoria(t): Huuhaa. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

9 vastausta artikkeliin: Anonyymit addiktit, 29. istunto

  1. Hgtete sanoo:

    Sniff. Ihan tippa karkasi linssiin tämä herkistelyn myötä. Hieno loppukanootti etenkin. Onnea uuteen kotiin.

  2. Mikko sanoo:

    Herkäksi vetää. Saisko kuvia uudesta musahuoneesta? Kiitos.

  3. Mafe sanoo:

    Hieno musahuone, hieno mies. Hieno oli myös Sibelius.

  4. Jukka T. sanoo:

    Hienot turvamuurit.

  5. P.H. sanoo:

    Tää oli hieno istunto! Tsemppiä!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s