Kimmo Kalaja & friends – Surfpunk!

surfpunkPostilaatikosta -tuosta hämmentävästä runsaudensarvesta- löytyi tänään Surfpunk! Kimmo Kalajan, eli tutummalta nimeltään Chemon uunituore soololevy. Chemo on kitaristi yhtyeistä Joey Luumäki & Tappajatomaatit ja The Silver Hawks. 70-luvun Vihannesten ex-sellainen. Hän on soittanut vuoden parhaimmistoon kuuluvilla levyillä vuosina 2008 ja 2010. Ja 2013. Lisäksi hän on levyttänyt pitkäsoitot hienon rautalankabändin kanssa vuosina 2008, 2009 ja 2011. Parhaimmistoa nekin. Kaikki tämä ”vain” harrastustoimintana, päivätöiden ja perhe-elämän ohella. Toisilla on vuorokaudessa enemmän tunteja kuin toisilla. Tai ajankääntäjä.

Chemo vihjaili mahdollisesta soololevystään jo pari-kolme vuotta sitten. Asiaa kannatti rauhassa haudutella, Surfpunk! on odotuksen väärti. Levyllä on ramotusina (eli neljätoista) räväkkää instrumentaalibiisiä. Pisimmän kesto kaksi ja puoli minuuttia. Vauhdikasta punk-otteella soitettua rautalankasurffia. Surfpunkin juuret löytyvät 50-60 -lukujen amerikkalaisesta rajusta kitaramusiikista, Ramonesista ja myöhemmin ramopopiksi kutsutusta rock’n’rollista. Tosin turha liikaa korostaa ramomaisuutta, vaikka soittajaosastosta löytyy Chemon itsensä lisäksi muitakin ramo- ja surfskenestä tuttuja nimiä. Surfpunkin ramoilu on vain osa monista aineksista sekoitettua soppaa.

Surfpunk! alkaa nopealla, loistavasti nimetyllä The emabarrassing dad strikes againilla. Se kertoo heti missä mennään ja seuraavat puoli tuntia ovat sitä itseään. Ei levy tosin pelkkää huippunopeaa kaahausta ole, vaan mukaan mahtuu No rocks -slovari, Stones on bonesin rauhallisen raskas surffailu ja The Cleopatra treatmentin itämainen kieroilu. Mutta esim. Freeway hypnosis, Vodka tourist ja Sunflower beach paahtavat menemään sata lasissa. Freeway hypnosis yhdistää mukaan myös jonkinlaista kantripikkausta. Mandolin morning haiskahtaa krapula-aamun kuvaukselta, vaikka ainakaan meiksi ei ole noin pirteä siinä tilassa. Kappaleiden nimet ansaitsevat kunniamaininnan kautta linjan. The speed limit is just a suggestion, Return to the Black Lagoon (jatko-osa 70-luvun Vihannesten levyltä löytyvälle Mustaan laguuniin -biisille), Baby Habanero. Jostain syystä levyllä ei ole yhtään hai-aiheista biisiä? Vaikka Chemon fiksaatio noihin otuksiin on yleisesti tunnettu fakta.

Kelpaa tätä luukuttaa kesähelteellä, avoautolla biitsille ajellessa. Ei ole tosin sen kummemmin hellettä kuin avoautoakaan. Eikä rannalla makailukaan kiinnosta. Micrankin vaihdoin isompaan. Silti Surfpunk! jos mikä on hienoine melodioineen hyvän tuulen musaa. Siinä on kaiken reippauden seassa sellaista puolimelankolista tanssilavafiilistä, joka näillä lakeuksilla kolisee. Luulisi tälle kuulijoita löytyvän, sen verran ansiokasta genresekoitusta se on. Ainoa urputtamisen aihe on karu kansilehtinen. Sitä niin toivoisi, että meille vielä-fyysisen-olomuodon-musiikkia-halajaville tarjottaisiin monisivuisia upeasti kuvitettuja vihkosia, joita plärätä kuuntelun ohessa. Vaan lienee talouden sanelema juttu toimia näin. Pikkuvika.

Hieno levy, jonka avulla elämä on puoli tuntia kerrallaan nostalgisen hymyilyttävää. Ramochemosurfpunk. Aika harva pääsee historiaan keksimällä liki oman musiikkityylin. Kalaja pääsee. Joku kun vielä kertoisi miten Chemo oikeaoppisesti lausutaan. Shemo, Tsemo, Kemo vai peräti Tshiimou?

Advertisements

Tietoja Mika

Keski-ikäinen teini-ikäinen, jota kiinnostaa jaaritella levyistä, kirjoista ja välillä muustakin tarpeellisesta.
Kategoria(t): Kuuntelemista. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

5 vastausta artikkeliin: Kimmo Kalaja & friends – Surfpunk!

  1. Michka sanoo:

    Tuota Chemon oikeaoppista lausumista mäkin olen aina miettinyt ja päätynyt versioon ”Kimmo”. :)
    Joku voisi nyt tämän salaisuuden verhon aukaista.

    • Mika sanoo:

      Ehkä tämä on valtiosalaisuus. Totuus tulee julki vasta kun yksityisyyden suojaan kuuluvien asiakirjojen salassapitoaika vanhenee.
      Chimmou?

  2. Joey L sanoo:

    Chemo on ihan selvää amerikankieltä, tuttu etuliite vaikkapa chemotherapy-sanasta. Lausutaan siis kutakuinkin ”Kiimou”. Seuraavaksi paljastan, että näkkileipä kuuluu voidella arinajauhojen puolelta, jotteivat ne tule heti suuhunlaittaessa kieltä vasten. Vielä yksi paljastus: Elämän tarkoitus on ylläpitää elämää.

    • Mika sanoo:

      Loistavaa! En enää menetä yksiäkään yöunia tämän ongelman takia!
      Kiitos myös näistä muista tiedoista.

    • StJerky sanoo:

      Olen eri mieltä. Voi (ei mitään margariineja) laitetaan kuoppaiselle puolelle, että se menee vähän niin kuin sinne näkkärin sisään

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s