The Beatles – Love

The Beatles LoveKun George Martinin ja poikansa Gilesin koostama The Beatlesin musiikkia sisältävä levy Love ilmestyi kauppoihin seitsemän vuotta sitten, päätin jättää sen ostamatta. Hemmetti, minulle maailman tärkeimmän rockyhtyeen perintöä raiskataan. Vaan päätökset on tehty rikottavaiksi ja kun tänään kävin ratsaamassa Lappeenrantaan avatun Levykauppa X:n toimipisteen, poimin Loven sieltä sen suuremmin ajattelematta. Kohtuuhinnalla jakelivat, nääs. En potenut edes huonoa omaatuntoa, vaikka koko ajan tajusin rikkovani periaatteitani. No, Loven ostaminen on aika kevyttä kamaa syntilistassani.

Loven kuuntelu jännitti. Kun Across the universen linnunlaulun tahdittama Because vaihtui A day in the lifen orkesterimetelin, A hard days nightin avaussoinnun ja The endin rumpu- ja kitarasoolojen introttamana Get backiksi, olin hämmentynyt. Inhoan sikermiä, Love on yhtä sikermää. Sikermää ja eri kappaleiden yhdistelyä. Hemmetin komeaa ja saumatonta yhdistelyä, pakko myöntää. Beatlesfanille levy aiheuttaa päänvaivaa, koska on pakko bongata kaikki mahdolliset biisit, joista kokonaisuuteen on pätkiä napsittu. Kaltaiselleni puukorvalle ei kertakuuntelu riitä kaikkien huomaamiseen. Loven kuuntelu on samalla tavalla haastavaa kuin Free as a bird -videon katselu.

Kappaleiden sekoittaminen toisiinsa on varmaan ollut Martineille vaikeampaa kuin tekijöille niiden säveltäminen. Beatlet toimivat intuitiolla, Martinit ammattikoulutuksella. Isä ja poika ovat olleet tietoisia, että liikkuvat pyhällä maalla, beatlepuristien valmistautuessa teurastamaan aikaansaannoksen. Kieli keskellä suuta on täytynyt toimia. Tietysti vanhemmalla Martinilla jos kellä on tällaiseen toimintaan oikeus. Kunnialla parivaljakko hommasta selviää.

Love on otettavana sellaisena mikä se on, musikaalina tai sirkusesityksenä. Tai kunnianosoituksena, muistokirjoituksena, jumalanpalveluksena. Pyhänä toimituksena. Sellaisena voin levyn hyväksyä ja myönnän sen olevan komeaa kuultavaa. Parempi kokonaisuus Love on kuin yksikään The Beatlesin oikea kokoelmalevy. Voi olla, että tästä tulee unettomien öiden meditatiivinen soundtrack siinä missä Revolverista, Sgt. Pepperistä, Valkoisesta tuplasta ja Abbey Roadista. Männessä näkköö.

Advertisements

Tietoja Mika

Keski-ikäinen teini-ikäinen, jota kiinnostaa jaaritella levyistä, kirjoista ja välillä muustakin tarpeellisesta.
Kategoria(t): Kuuntelemista. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s