Ninni Poijärvi & Mika Kuokkanen – Vagabond moon

Vagabond moonTehokas, helteinen maanantaiaamu: A-liikkeen levyosasto klo 9.30, Fennica klo 10.00, Jäänsärkijä klo 10.15, Black & White klo 10.40, hieman virvoittavaa juotavaa Hakaniemen rannassa klo 11.00, Hippie Shake klo 11.15. Sitten aloin panikoida ja Music Hunter jäi taas väliin. Sain mitä hain, mm. Punaisen Langan Pohjolan lumiset kalmiston hongat. Olin valmis lähtemään kotiin, mutta perilliset halusivat Linnanmäelle.

Yksi hakemistani oli Suomen Gillian Welchin & Dave Rawlingsin, eli Ninni Poijärven & Mika Kuokkasen Vagabond moon. Hyvä levyvuosi jatkuu, albumi on loistava. Kaksikon pätevyys oli tuttu juttu ennestään -hyllystäni löytyy Poijärven nimellä julkaistu Virta ja näin pariskunnan myös Lännen-Jukan keikalla- mutta silti Vagabond moonin täyteläisyys ja alkueräinen amerikkalaisuus yllätti. Tosin tämä amerikkalainen musiikki on äänitetty osin Australiassa!?

Vagabond moonilla on laulajana eniten äänessä Kuokkanen. Tämä sopii, vaikka Poijärvi varmasti noin niinkus teknisesti parempi laulaja onkin. Vaan Virta -levyllä hänen maneerinsa alkoivat hieman rassata. Nyt ei ollenkaan, ei taustalaulussa eikä soolobiiseissä. Esimerkkinä vaikka kertakaikkisen ihastuttava Love will come around, joka tuo mieleeni jopa Emmylou Harrisin. Englanti sopii Poijärvelle suomea paremmin. Läpi levyn laulajakaksikko on täydellisessä balanssissa, pariskunnan musiikillinen suhde on suorastaan häiritsevän onnellinen. Toivottavasti ne riitelevät siviilielämässä ankarasti…

Suomessa ei näköjään voi tehdä tämänkaltaista musiikkia ilman Olli Haavistoa, sen verran monessa juurevassa projektissa hänen nimensä näkyy. Tällä levyllä hän taituroi enimmäkseen dobron varressa. Esa Kaartamo on myös mukana, samoin Topi Kurki yhdellä biisillä. Muut soittajat ovat ulkomaaneläviä ja ilmeisesti alallaan tunnustettuja.

Nostan Vagabond moonin samalle tasolle kuin lähiaikoina ilmestyneet enemmän tai vähemmän saman genren Lucinda Williamsin, First Aid Kitin ja tietysti Welchin levyt. Jos duo ei ole Suomen Welch & Rawlings, niin olkoon Robert Plant & Alison Krauss…

Hieno, hieno levy. Jos mikään noista mainitsemistani vertailukohdista aiheuttaa lämpimiä tunteita tai amerikkalainen juurimusiikki yhtään kiinnostaa, niin Vagabond moon hyllyyn välittömästi. Vinyyliversiossa on komeat, avattavat kannet ja latauskoodikin löytyy. Kuluttajaystävällinen paketti niille hölmöille, jotka vielä haluavat musiikista maksaa. Itse asiassa kuulin maanantaina jopa levykaupassa asiakkaan kommentin siitä miten älytöntä levyjen ostaminen on, kun netistäkin voi ladata. Ihme kyllä myyjä ei lyönyt.

Mainokset

Tietoja Mika

Keski-ikäinen teini-ikäinen, jota kiinnostaa jaaritella levyistä, kirjoista ja välillä muustakin tarpeellisesta.
Kategoria(t): Kuuntelemista. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s