Hurricane, L.A. Guns ja Lord Tracy

kasaritEttei kukaan vain luule musiikkimakuni yllättäen parantuneen, on aika suorittaa pikainen kasarihevikatsaus.

Hurricane ja Over the edge (1988). Kun viimein sain silmäni irti kiehtovasta kansikuvasta huomasin levyn sisältävän tyypillistä ja kelvollista aikansa tukkaheviä. Oikein helppoa kuunneltavaa tuon pelottavan vuosikymmenen heavyestetiikan hyväksyville. Sen verran reipasta meininkiä, että kaltaiseni vanhakantaisemman jytän diggarikin sietää. Osittain johtuen Insanen huuliharpusta; sillä saa paljon anteeksi. Bändin laulaja on myöhemmin Foreignerista tuttu Kelly Hansen. Ehkä se käy jollekin suosituksesta. Levyllä on I’m eighteen -cover. Kenties siksi, että Bob Ezrinillä on sormensa pelissä levyn tuottamisen suhteen. Vaikka Over the edge on hyvä alansa levy, on sen parasta antia kuitenkin tyylikäs kansikuva.

L.A. Guns pureutuu sekin Cocked & loaded -levyn graafisella ilmeellä naistutkimuksen ongelmakohtiin. Kielitaidoltani vajavaisena jäin pohtimaan teoksen nimen kenties monia ulottuvuuksia. Cocked & loaded (1989) liikkuu hanoirocksmötleycrüegunsnrosesmaisen sekoituksen ytimessä. Jos ei muuten, niin ulkonäköksellisesti ainakin. Hanoita raskaampaa, Rosesia kasarimpaa, yhtä kornin näköisiä kuin Mötikät. Tämä on oikein malliesimerkki siitä miltä rockbändin piti L.A:ssa vuonna -89 näyttää ja kuulostaa. Eli oikein hyvää kamaa, jos tällaisesta tykkää.

Lord Tracy taasen hakee Deaf gods of Babylon levynsä kansikuvalla historiallista, arkeologista ja uskonnollista tematiikkaa käyttäen älykkökuuntelijoiden kiinnostusta. Harmi sinänsä, että tämänkaltaisen musiikin pariin ei älykköjä saa. Ei edes huijaamalla. Kannessa oleva parental advisory explicit lyrics -tarra hieman häiritsee sommittelun syvällisyyttä. Deaf gods of Babylon (1989) on kannestaan huolimatta selkeästi tämän kolmikon paras, eli eniten meiksin mieleinen. Ihan täysin ja aivan justiinsa sitä perusriffibluesrockjytää, jota hyllyni pullistelee. Ikinä siihen ei kyllästy ja aina sitä ihmettelee, että miten minä taas kuuntelen tätä samaa kamaa. Ja aina se tuntuu hyvältä. Vaikka ymppään Lord Tracyn samaan blogimerkintään kuin nuo kaksi edellistä, on tämä ihan eri musaa. Tästä voi hyvin omintunnoin puhua samaan hengenvetoon vaikka Cinderellan Heartbreak stationin kanssa.

Se on sanottava, että tämän session jälkeen päätin -taas kerran- että levyhyllyni kasariheviosasto on saavuttanut lakipisteensä. Näillä mennään.

Mainokset

Tietoja Mika

Keski-ikäinen teini-ikäinen, jota kiinnostaa jaaritella levyistä, kirjoista ja välillä muustakin tarpeellisesta.
Kategoria(t): Kuuntelemista. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s