Sinkkuelämää 4

sinkutT.J. Malin kirjoitti aikanaan Blues Newsissa sinkkuihin keskittyvää Divarien helmiä -sarjaa. Se voisi olla myös näiden sinkkukeskeisten blogimerkintöjeni nimi; tämänkin satsin kaikki löydöt ovat peräisin 50’s divarista. Kuten varmaan 80 % koko melko pienestä sinkkukokoelmastani muutenkin. Vinyylisingle on hieno formaatti. Vielä hienompi se olisi, jos tuvan nurkassa nököttäisi jukeboksi. Se tulee valitettavasti jäämään haaveeksi, koska sen hinnalla saa paljon levyjä.

Tämänkertainen sinkkuilta on brittipainotteinen. Vaikka aloitankin sen The Nashville Teens -nimisen orkesterin Tobacco roadilla. Brittejä ne nimestään huolimatta ovat. Nämä teinit lienevät tunnetuimmat siitä, että säestivät Jerry Lee Lewistä hurjalla Star Club -livellä. Myös Tobacco road on hurjaa mättöä. Semmoista nuggetstyylistä jenkkigaragevääntöä. B-puolen I like it like that on enemmän aikansa brittipoppia.

Swinging Blue Jeansin Tutti frutti/Lawdy miss Clawdy on oikein kelvollista rock’rollia, vaikka luonnollisesti Little Richardin ja Elviksen rinnalla kalpeneekin. Silti nämä ovat asiallisia covereita, eivät pelkkiä valjuja kopioita. Hemmetti kun en ole vieläkään saanut hommattua hyllyyni yhtää Lloyd Pricen levyä. Samaan syssyyn pyörimään toinen saman bändin sinkku, What can I do today/Don’t make me over. Molemmat kappaleet ovat vallan mallikkasta poppia. Etenkin Don’t make me overissa on ihastuttavan melankolinen, toiveikas tunnelma. Tunnelmaa lisää se, että sinkkua kuunnellessa tuntuu kuin istuisi nuotion vieressä. Sen verran rapsakkaasti ajan patina napsahtelee… Mutta kuten Malin sanoi, niin jos sinkulta ei kuulu rahinaa, on se huono, koska sitä ei ole kuunneltu.

Ja sitten varman päälle: Eric Burdon and The Animals – Help me girl/See see rider. Animals ei 60-luvulla huonoa tehnyt. Help me girlin introssa on hieman Beatiful in the rainia, eli vähän niinkus Kolmatta linjaa takaisin. Hieno biisi. Siis tämä Help me girl, kuten tietysti myös Kolmatta linjaa. Burdon lie Van Morrisonin ohella paras r&b-laulaja Ameriikan ulkopuolelta. See see rider eli tutummin C.C. rider on menevä versio sekin. Kuka lie biisin alunperin tehnyt, levytyksiä siitä on kai jo 20-luvulta lähtien.

Sitten seuraavalle vuosikymmenelle Manfred Mann’s Earth Bandin mukana. Tunnustan, että ostin Joybringer/Can’t eat meat -sinkun ihan vain Vertigon hienon pussin takia. Vaikka se onkin Fingerporia mukaellen kunnossa ex, eli entinen. A-puoli on progea, taidemusiikkia, ei oikein sinkkuformaattikamaa. Se perustuu etiketin tietojen mukaan Gustav Holstin Planets -teokseen, jota en tunne. B-puoli on sentään ihan iskevä rockbiisi, vaikka nimi on jotain fennovegaanipropagandaa. Ei sinkkuiltaan sopivaa kamaa tämä.

Ääh, back to 60’s. Kinks ja Autumn almanac/David Watts. Hienoa poppia, vaikka Ray Daviesin ylimielisen britti lauluääni ei ole koskaan minua miellyttänyt. Mutta etenkin Autumn almanacin on oltava hyvä, koska levy rahisee ja napsuu valtavasti.

Ja sitten taas varman päälle: Walesin tiikeri ärjähtää Delilahin. Läpeensä tuttu kappale kaikille, mutta ensimmäistä kertaa kuuntelen sinkulta. On se vaan upea. B-puolen Smile ei ollutkaan Chaplinia, vaan ihan komeaa sinisilmäviihdesoulia.

Nyt on aika matkata ulkomaille, aina Ranskaan asti. Edith Piaf – Exodus/Padam padam. Olin tosi iloinen löytäessäni tämän sinkun, koska Exodus on perin tärkeä biisi itselleni. Eihän se Piafin versiona voi olla mitään muuta kuin uskomattoman vaikuttava. Huh. Napsumisesta päätellen levyn edelliset omistajat ovat olleet samaa mieltä. Edith on todellakin something else.

Aika palata Suomeen. Sounds – Emma/Mandschurian beat. Jos tämä sinkku olisi mint-kunnossa, olisi sillä aika paljon arvoa. Onneksi tämä on mallia entinen, ei tule houkutusta myydä. Hieno levy silti. Emmasta tulee aina mieleen lapsuustoverini, jonka rivitalonaapurina asui kaikesta urputtava mummo, nimeltään tietysti Emma. Kaveri pimputti hänen kunniakseen Emmaa pianolla liki päivittäin.

Sinkkuilta on hyvä lopettaa kappaleeseen Kylmä sää. Esittäjänä Freud Marx Engels & Jung. ”Mielummin palelen luonnonvoimien tähden, kuin yksinäisen yön kanssasi viettäisin.” Niin.

Mainokset

Tietoja Mika

Keski-ikäinen teini-ikäinen, jota kiinnostaa jaaritella levyistä, kirjoista ja välillä muustakin tarpeellisesta.
Kategoria(t): Kuuntelemista. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s